Syksyn kuulumisia
Huh, kun nämä viikot hurahtavat nopeasti. Tuntuu että juuri oli maanantai ja aloiteltiin viikkoa tahmaisesti ja nyt onkin jo viikko lopuillaan..Ajattelin kirjoitella välillä ihan kuulumispostausta tänne ja kertoa missä mennään nyt.
Koulua on nyt käyty kolmisen viikkoa, mutta se tuntuu jo kuukausilta, sen verran raskasta on ollut. Molempien poikien koulun aloitus on ollut erittäin haastavaa ja olen vuorotellen vastaillut poikien koululta tuleviin puheluihin, viesteihin yms ja välillä hakenut poikia kotiin kesken päivän. Hyvä kysymys onkin, miten voisin hoitaa työni jollakin vieraalla työnantajalla?
Einarin koulu on muuten lähtenyt mukavasti käyntiin, mutta pahaolo vaivaa pientä melko usein. Lisäksi on pari kertaa ollut päänsärkyä, niinkin kovaa että olen joutunut hakemaan koulusta pois. Lisäksi hän on edelleen kovin väsynyt ja nukkuu useana päivänä jopa päiväunet. Lääkäri soitti tällä viikolla ja sovimme lääkkeen vähentämisestä. Nyt meneekin eka viikko pienemmällä annoksella ja ainakaan tällä viikolla poika ei ole oksentanut. Paino on Einarilla tippunut lyhyessä ajassa useamman kilon, joka kertoo kyllä todella huonosta ruokahalusta. Jospa se saadaan takaisin lääkkeen vähenemisen myötä. Läksyjä koulusta tulee pienen miehen mielestä ihan liikaa ja niitä väännetäänkin yleensä syvien huokausten kanssa.
Eemelin koulu taas puolestaan ei ole lähtenyt mukavasti käyntiin vaan häiriköintiä ja levottomuutta on jatkuvasti. Tämän tästä koulusta tulee palautetta huonosta käytöksestä ja punaisia kortteja ts. lyhyitä jälki-istuntoja on kerätty useita joka päivä. Aamut ja kouluunlähdöt on suoraan sanoen yhtä helvettiä ja joka aamu meinaa olla vaikea saada poikaa oikeaan aikaan matkaan kohti pysäkkiä. En edes uskalla kuvitella mitä tulisi, jos täällä ei kotona olisi aikuista lähettämässä kouluun..Kai se poika lukisi aku ankkoja koko päivän yökkärissä!
Emilian koulu on ilmeisesti lähtenyt mukavasti käyntiin, ainakaan mitään ei ole vielä kuulunut opettajan suunnalta. Onko se sitten tyyntä myrskyn edellä?! Kaveriasiatkin tuntuvat nyt menevän ihan mukavasti, joten peukut pystyyn, että tää vuosi olisi helpompi.
Ilona on sopeutunut päiväkotiin hyvin ja tykkää kovasti mennä sinne. Vielä ei ole aamuisin itkien tarvinnut jättää vaan vilkuttaa iloisesti. Iltaisin hoitopäivä näkyy kuitenkin siinä, että on herkempi loukkaantumaan, jos joutuu kieltämään ja kovasti hakee sylipaikkaa illan aikana. Myös iltaisin haluaisi tulla meidän sänkyyn nukkumaan ja minä lepsuna äitinä olen päästänyt. Ilona aloitti myös tanssin ja tykkäsi kovasti ja suostui jäämään sinne ilman vanhempaa!
Ja mitäs minä sitten..Kodin ulkopuolista työtä olen kovasti koittanut etsiä, lähinnä sitä osa-aikaista, mutta mitään ei ole vielä löytynyt. Hyvin on kyllä päivät hurahtanut ohi tehden paperihommia töihin ja kotiin liittyen. Olen nauttinut siitä, kun saa tehdä töitä rauhassa ja keskittyä tekemäänsä ilman keskeytyksiä muutaman tunnin ajan. Einarin koulu loppuu jo puolen päivän jälkeen, jolloin häntä pitää olla vastassa koululla ja alkaa läksyjenluku. Eipä tässä tosiaan ole ollut vapaa-ajan ongelmaa.
Syksy pitää myös harrastusten alkamista ja tänä syksynä se on tuonut myös minulle uusia vastuualueita, kun lupauduin pojan joukkueen vastuuhommiin. Lisäksi aloittelen taas omaa projektiani, josta voin kirjoittaa myöhemmin lisää sekä sähly alkoi taas tauon jälkeen, siitä minä todella nautin!
Koulua on nyt käyty kolmisen viikkoa, mutta se tuntuu jo kuukausilta, sen verran raskasta on ollut. Molempien poikien koulun aloitus on ollut erittäin haastavaa ja olen vuorotellen vastaillut poikien koululta tuleviin puheluihin, viesteihin yms ja välillä hakenut poikia kotiin kesken päivän. Hyvä kysymys onkin, miten voisin hoitaa työni jollakin vieraalla työnantajalla?
Einarin koulu on muuten lähtenyt mukavasti käyntiin, mutta pahaolo vaivaa pientä melko usein. Lisäksi on pari kertaa ollut päänsärkyä, niinkin kovaa että olen joutunut hakemaan koulusta pois. Lisäksi hän on edelleen kovin väsynyt ja nukkuu useana päivänä jopa päiväunet. Lääkäri soitti tällä viikolla ja sovimme lääkkeen vähentämisestä. Nyt meneekin eka viikko pienemmällä annoksella ja ainakaan tällä viikolla poika ei ole oksentanut. Paino on Einarilla tippunut lyhyessä ajassa useamman kilon, joka kertoo kyllä todella huonosta ruokahalusta. Jospa se saadaan takaisin lääkkeen vähenemisen myötä. Läksyjä koulusta tulee pienen miehen mielestä ihan liikaa ja niitä väännetäänkin yleensä syvien huokausten kanssa.
Eemelin koulu taas puolestaan ei ole lähtenyt mukavasti käyntiin vaan häiriköintiä ja levottomuutta on jatkuvasti. Tämän tästä koulusta tulee palautetta huonosta käytöksestä ja punaisia kortteja ts. lyhyitä jälki-istuntoja on kerätty useita joka päivä. Aamut ja kouluunlähdöt on suoraan sanoen yhtä helvettiä ja joka aamu meinaa olla vaikea saada poikaa oikeaan aikaan matkaan kohti pysäkkiä. En edes uskalla kuvitella mitä tulisi, jos täällä ei kotona olisi aikuista lähettämässä kouluun..Kai se poika lukisi aku ankkoja koko päivän yökkärissä!
Emilian koulu on ilmeisesti lähtenyt mukavasti käyntiin, ainakaan mitään ei ole vielä kuulunut opettajan suunnalta. Onko se sitten tyyntä myrskyn edellä?! Kaveriasiatkin tuntuvat nyt menevän ihan mukavasti, joten peukut pystyyn, että tää vuosi olisi helpompi.
Ilona on sopeutunut päiväkotiin hyvin ja tykkää kovasti mennä sinne. Vielä ei ole aamuisin itkien tarvinnut jättää vaan vilkuttaa iloisesti. Iltaisin hoitopäivä näkyy kuitenkin siinä, että on herkempi loukkaantumaan, jos joutuu kieltämään ja kovasti hakee sylipaikkaa illan aikana. Myös iltaisin haluaisi tulla meidän sänkyyn nukkumaan ja minä lepsuna äitinä olen päästänyt. Ilona aloitti myös tanssin ja tykkäsi kovasti ja suostui jäämään sinne ilman vanhempaa!
Ja mitäs minä sitten..Kodin ulkopuolista työtä olen kovasti koittanut etsiä, lähinnä sitä osa-aikaista, mutta mitään ei ole vielä löytynyt. Hyvin on kyllä päivät hurahtanut ohi tehden paperihommia töihin ja kotiin liittyen. Olen nauttinut siitä, kun saa tehdä töitä rauhassa ja keskittyä tekemäänsä ilman keskeytyksiä muutaman tunnin ajan. Einarin koulu loppuu jo puolen päivän jälkeen, jolloin häntä pitää olla vastassa koululla ja alkaa läksyjenluku. Eipä tässä tosiaan ole ollut vapaa-ajan ongelmaa.
Syksy pitää myös harrastusten alkamista ja tänä syksynä se on tuonut myös minulle uusia vastuualueita, kun lupauduin pojan joukkueen vastuuhommiin. Lisäksi aloittelen taas omaa projektiani, josta voin kirjoittaa myöhemmin lisää sekä sähly alkoi taas tauon jälkeen, siitä minä todella nautin!
Kommentit
Lähetä kommentti