Arjen apurit
Koska arki nyt haluaa kovaa vauhtia painaa päälle, on aika esitelä meidän perheen arjen apurit. Samalla voin esitellä nekin, joiden käyttö on jo saatu toistaiseksi päätökseen. Jos vaikka niistä tulisi vinkkiä jollekin muulle.
1. Dosetit. Meidän arki koostuu kahden lapsen joka päiväisestä lääkityksestä, joten dosetit on oltava ajan tasalla aina. Ilman niitä emme aikuiset aina muistaisi lääkettä antaa tai antaisimme ne tuplasti, kun aamut ja illat ovat meillä kauheaa hyörinää ja kumpikin koittaa muistaa antaa lääkkeet lapsille. Dosetin avulla olemme myös yrittäneet saada vanhinta lasta ottamaan lääkkeet itse, toistaiseksi huonolla menestyksellä.
2. Perhekalenteri, jossa jokaiselle on oma sarakkeensa. Ilman tätä kalenteria ei olisi toivoakaan, että muistaisin kaikkien hammaslääkärit, lääkärit, verikokeet, luistimet, pelit ja kaikki muut arjen menot. Se kalenteri täyttyykin aina pelottavan nopeasti ja nytkin jo pelolla katselin elokuun merkintöjä, joita on jo alkanut täyttyä lähes joka päivälle.
3. Time Timer kello. Meillä molemmilla pojilla on vaikeuksia oman toiminannanohjauksessa sekä ajanhallinnassa. Tämä näkyy varsinkin arkena siinä, että pukeminen ja syöminen saattaa kestää äärettömän kauan. Tähän saimme lääkäriltä neuvon ostaa time timer-kello. Sen avulla voi lapselle asettaa ajan, joka hänellä on käytettävissä mm. pukemiseen. Kellosta näkee ajankulumisen siten, että siinä oleva punainen alue pienenee. Tätä olemme välillä käyttäneet, mutta ei se kyllä poikiemme toimia ole nopeuttanut. Käytimme samaista kelloa myös Emilian koulunlähtö kellona, kun hän lähti yksin kouluun. Siihen oli helppo asettaa aika milloin tulisi lähteä pukemaan. Tosin kelloon voi asettaa vain 1h kerralla. Kolmanneksi kokeilimme käyttää kyseistä kelloa peliajan rajoittamiseen. Tässä se ei kyllä toimi ollenkaan, sillä Eemelin logiikan mukaan peliaikaa voi itse lisätä kelloon koko ajan lisää..Mutta koska meillä mikään ei ole kestävää, kyseinen Time Timerkaan ei ollut ikuinen ja nyt se lojuu rikkonaisena hyllyssä..
4. Kuvakortit. Kuvakortteja käytimme aikaisemmin enemmänkin, mutta nyt niiden käytöstä on vähitellen luovuttu. Kuvilla tein kummankin pojan huoneeseen mm. lukujärjestyksen viikosta ja sen sisältämistä harrastuksista. Käytimme kuvia myös pukemisen apuna, jolloin meillä oli puettavat vaatteet järjestyksessä allekkain eteisen tai vaatekaapin ovessa. Tämä auttoi erityisesti Einaria, joka tahtoi jumittua pukiessa tekemään tai ajattelemaan muuta. Parhaiten kuvat kuitenkin toimivat aamu- ja iltatoimissa, joihin tein kumpaankin oman kaulaan laitettavan korttipinon. Aamutoimien alkaessa, se annettiin lapselle kaulaan ja hän toteutti pinon mukaisessa järjestyksessä aamutoimet. Pienempänä lapset lähtivät tähän innoissaan mukaan, kun pidimme sitä erilaisena pelinä.
5. Listat. Kaikki erilaiset muisti ja työlistat on minulla ollut aina käytössä. Tällä hetkellä tuntuu, että muisti on vain huonontunut ja kaikki mikä ei lue paperilla unohtuu. Tämän takia kauppaan en voi lähteä ilman kauppalistaa, reissuun lähtiessä teen ensin listan mitä mukaan tarvitaan ja seuraavan päivän muistettavat asiat, kuten puhelut, kirjaan paperille. Välillä myös selkeytän omaa kaaostani laatimalla listoja tekemättömistä töistä, silloin koen ettei ne stressaa niin paljon, kun ne on jo suunnitellut tekevänsä tietyssä järjestyksessä.
Tälläisillä apukeinoilla meidän arki pyörii, ei ehkä hyvin, mutta pyörii kuitenkin. Olisi muuten kiva kuulla muiltakin vinkkejä arjen apureista. Meillä jokaisella kun on omat hyväksi tai huonoksi havaitut apurit.
1. Dosetit. Meidän arki koostuu kahden lapsen joka päiväisestä lääkityksestä, joten dosetit on oltava ajan tasalla aina. Ilman niitä emme aikuiset aina muistaisi lääkettä antaa tai antaisimme ne tuplasti, kun aamut ja illat ovat meillä kauheaa hyörinää ja kumpikin koittaa muistaa antaa lääkkeet lapsille. Dosetin avulla olemme myös yrittäneet saada vanhinta lasta ottamaan lääkkeet itse, toistaiseksi huonolla menestyksellä.
2. Perhekalenteri, jossa jokaiselle on oma sarakkeensa. Ilman tätä kalenteria ei olisi toivoakaan, että muistaisin kaikkien hammaslääkärit, lääkärit, verikokeet, luistimet, pelit ja kaikki muut arjen menot. Se kalenteri täyttyykin aina pelottavan nopeasti ja nytkin jo pelolla katselin elokuun merkintöjä, joita on jo alkanut täyttyä lähes joka päivälle.
3. Time Timer kello. Meillä molemmilla pojilla on vaikeuksia oman toiminannanohjauksessa sekä ajanhallinnassa. Tämä näkyy varsinkin arkena siinä, että pukeminen ja syöminen saattaa kestää äärettömän kauan. Tähän saimme lääkäriltä neuvon ostaa time timer-kello. Sen avulla voi lapselle asettaa ajan, joka hänellä on käytettävissä mm. pukemiseen. Kellosta näkee ajankulumisen siten, että siinä oleva punainen alue pienenee. Tätä olemme välillä käyttäneet, mutta ei se kyllä poikiemme toimia ole nopeuttanut. Käytimme samaista kelloa myös Emilian koulunlähtö kellona, kun hän lähti yksin kouluun. Siihen oli helppo asettaa aika milloin tulisi lähteä pukemaan. Tosin kelloon voi asettaa vain 1h kerralla. Kolmanneksi kokeilimme käyttää kyseistä kelloa peliajan rajoittamiseen. Tässä se ei kyllä toimi ollenkaan, sillä Eemelin logiikan mukaan peliaikaa voi itse lisätä kelloon koko ajan lisää..Mutta koska meillä mikään ei ole kestävää, kyseinen Time Timerkaan ei ollut ikuinen ja nyt se lojuu rikkonaisena hyllyssä..
4. Kuvakortit. Kuvakortteja käytimme aikaisemmin enemmänkin, mutta nyt niiden käytöstä on vähitellen luovuttu. Kuvilla tein kummankin pojan huoneeseen mm. lukujärjestyksen viikosta ja sen sisältämistä harrastuksista. Käytimme kuvia myös pukemisen apuna, jolloin meillä oli puettavat vaatteet järjestyksessä allekkain eteisen tai vaatekaapin ovessa. Tämä auttoi erityisesti Einaria, joka tahtoi jumittua pukiessa tekemään tai ajattelemaan muuta. Parhaiten kuvat kuitenkin toimivat aamu- ja iltatoimissa, joihin tein kumpaankin oman kaulaan laitettavan korttipinon. Aamutoimien alkaessa, se annettiin lapselle kaulaan ja hän toteutti pinon mukaisessa järjestyksessä aamutoimet. Pienempänä lapset lähtivät tähän innoissaan mukaan, kun pidimme sitä erilaisena pelinä.
5. Listat. Kaikki erilaiset muisti ja työlistat on minulla ollut aina käytössä. Tällä hetkellä tuntuu, että muisti on vain huonontunut ja kaikki mikä ei lue paperilla unohtuu. Tämän takia kauppaan en voi lähteä ilman kauppalistaa, reissuun lähtiessä teen ensin listan mitä mukaan tarvitaan ja seuraavan päivän muistettavat asiat, kuten puhelut, kirjaan paperille. Välillä myös selkeytän omaa kaaostani laatimalla listoja tekemättömistä töistä, silloin koen ettei ne stressaa niin paljon, kun ne on jo suunnitellut tekevänsä tietyssä järjestyksessä.
Tälläisillä apukeinoilla meidän arki pyörii, ei ehkä hyvin, mutta pyörii kuitenkin. Olisi muuten kiva kuulla muiltakin vinkkejä arjen apureista. Meillä jokaisella kun on omat hyväksi tai huonoksi havaitut apurit.
Meilläkin listat on käytössä. Reissuun lähtiessä, kaupassa ja itse käytän to-do-listaa töissäkin ettei mikään tärkeä unohdu. Kun keskimmäinen opetteli itsenäistä kouluunlähtöä, oli kartongille piirretty kuvat järjestykseen, mitä aamulla pitää tehdä. Ovessa lappu "Muista avain!". Nyt hänellä on aamuhommat jo hallussa mutta kello laitetaan soimaan toiselle pöydälle että varmasti tulee noustua ylös sen soidessa. Kunhan ei menisi uudelleen nukkumaan... 🙂
VastaaPoista