Koulu alku jännittää äitiä
Tänään alkoi elokuu ja koulun alkuun ei enää ole montaakaan päivää. Se taas merkitsee monia asioita, joita tulee organisoida ja järjestää, joten tänään aloitin jo asioiden hoitamisen. Voi kyllä todeta, että äitiä tämä syksy ja koulun alku jännittää taas huomattavasti enemmän kuin lapsia. Meillähän koulutiensä aloittaa tänä vuonna jo kolme koululaista: yksi suuntaa viidennelle luokalle, yksi kolmannelle ja kolmas aloittaa ekan luokan. Kaikkien koulun alkuun liittyy omanlaisensa haasteet ja jännityksensä.
Esikoinen Eemeli menee siis jo viidennelle. Hän on lapsista ainoa, joka ei suuntaa taaskaan lähikouluun vaan jatkaa kouluaan 10km päässä. Aikoinaan pohdimme näiden kahden koulun välillä ja lopulta päädyimme laittamaan lapsen etemmäksi kouluun, vaikka hän joutuukin kulkemaan kyydityksellä. Tämä on osoittautunut erityisen hyväksi ratkaisuksi, sillä lapsemme saa olla rauhassa erityinen yleisopetuksen luokassa. Luokassa on siis kaksi opettajaa koko ajan, erityisopettaja ja yleisopettaja, sekä kokoaikainen avustaja. Tämä mahdollistaa sen, että he voivat jakaa luokkaa pienempiin osiin sen mukaan, kuka tarvitsee missäkin enemmän ohjausta. Meidän jätkä on osoittautunut koulussa hyvin pärjääväksi ja matikka on oikein vahvuus, joten ei minua pelotakaan hänen koulumenestyksensä. Mutta minua pelottaa lääkityksen aloitus, sillä pitkän loman jälkeen on vaikea ennusta millaisia sivuvaikutuksia lääkkeestä tulee ja auttaako se minkä verran tällä kertaa. Minua myös pelottaa, miten lapseni tas sopeutuu koulun sääntöihin ja normeihin sekä pääsee mukaan kaveriporukoihin, joita ei ole kesän aikana juurikaan nähnyt. Välimatka kavereihin näkyy meillä selkeästi siinä, ettei lapseni juurikaan vietä vapaa-aikaa heidän kanssaan.
Meidän Emilia menee jo kolmannelle luokalle. Hänellä on koulussa mennyt välillä liiankin helposti, mutta hänen on vaikea jaksaa istua höpöttämättä paikallaan. Kun taas kesän on saanut viilettää mennä, jännittääkin äitiä se, miten hän asettuu koulussa paikoilleen. Myös syksyllä alkavat psykologin tutkimukset keskittymiseen liittyen jännittää. Emilia on ollut hyvin itsenäinen koulunsa ja koulumatkan suhteen, joten se ei juurikaan minua huoleta. Myös kavereita hänellä tuntuu riittävän, vaikka keväällä selvittelimmekin useaan otteeseen kiusatuksi tulemista. Sekin hieman huolettaa, ettei sama kiusaaminen jatku koulun alettua, kun se keväällä jo onneksi saatiin loppumaan.
Ja suurin pelko ja jännitys onkin, meidän Einarin koulupolun alkaminen. Haaste on kaikkien tämän hetkisten oireiden, väsymyksen ja pahoinvoinnin sekä syömättömyyden, kanssa selviytymisen koulussa. Monia kysymyksiä viliseekin päässäni, joista jätin jo opettajalle soittopyynnön: Miten lapseni voi mennä ruokalaan, kun hajut aiheuttaa pahoinvointia? Miten hän jaksaa, jos ei kykene syömään mitään koulussa? Voimmeko laittaa lapselle eväät mukaan? Voiko hän syödä luokassa tarvittaessa? Näiden asioiden lisäksi lääkäri kielsi syyslomaan asti lapsen kulkemisen yksin kävellen kouluun sekä yksin olemisen kotona aamuisen ennen koulun alkua. Meillä on lääkärin todistuksella mahdollisuus kulkea koulumatka taksilla (500m), mutta lapseni haluaa toistaiseksi kulkea omalla kyydillä tai kävellen, joten koitamme järjestää asian kuljettamalla itse. Soitin kuitenkin ja sain varmistuksen, että taksikyyti järjestyy hyvinkin nopeasti, jos työtilanteeni muuttuu. Sain kyllä ihanaa palvelua kaupungin kuljetusvastaavalta, joten yksi huoli on nyt vähemmän.
Koulun alku jännittää varmasti KAIKKIA vanhempia ja kun meillä on muutama muuttuja matkassa, niin on varmasti ihan tervettä tuntea jännitystä ja jopa hieman pelkoakin koulun alkua kohtaan. Mutta kyllä se tästä, kun saamme vain arjen pyörimään ja askel kerralla eteenpäin koulutietä tarpomaan.
PS. Yksi jännitysmomentti on myös pienimmäisen aloittama päiväkoti kuun puolessa välissä, josta voisin kirjoittaa oman kirjoituksen myöhemmin..
Esikoinen Eemeli menee siis jo viidennelle. Hän on lapsista ainoa, joka ei suuntaa taaskaan lähikouluun vaan jatkaa kouluaan 10km päässä. Aikoinaan pohdimme näiden kahden koulun välillä ja lopulta päädyimme laittamaan lapsen etemmäksi kouluun, vaikka hän joutuukin kulkemaan kyydityksellä. Tämä on osoittautunut erityisen hyväksi ratkaisuksi, sillä lapsemme saa olla rauhassa erityinen yleisopetuksen luokassa. Luokassa on siis kaksi opettajaa koko ajan, erityisopettaja ja yleisopettaja, sekä kokoaikainen avustaja. Tämä mahdollistaa sen, että he voivat jakaa luokkaa pienempiin osiin sen mukaan, kuka tarvitsee missäkin enemmän ohjausta. Meidän jätkä on osoittautunut koulussa hyvin pärjääväksi ja matikka on oikein vahvuus, joten ei minua pelotakaan hänen koulumenestyksensä. Mutta minua pelottaa lääkityksen aloitus, sillä pitkän loman jälkeen on vaikea ennusta millaisia sivuvaikutuksia lääkkeestä tulee ja auttaako se minkä verran tällä kertaa. Minua myös pelottaa, miten lapseni tas sopeutuu koulun sääntöihin ja normeihin sekä pääsee mukaan kaveriporukoihin, joita ei ole kesän aikana juurikaan nähnyt. Välimatka kavereihin näkyy meillä selkeästi siinä, ettei lapseni juurikaan vietä vapaa-aikaa heidän kanssaan.
Meidän Emilia menee jo kolmannelle luokalle. Hänellä on koulussa mennyt välillä liiankin helposti, mutta hänen on vaikea jaksaa istua höpöttämättä paikallaan. Kun taas kesän on saanut viilettää mennä, jännittääkin äitiä se, miten hän asettuu koulussa paikoilleen. Myös syksyllä alkavat psykologin tutkimukset keskittymiseen liittyen jännittää. Emilia on ollut hyvin itsenäinen koulunsa ja koulumatkan suhteen, joten se ei juurikaan minua huoleta. Myös kavereita hänellä tuntuu riittävän, vaikka keväällä selvittelimmekin useaan otteeseen kiusatuksi tulemista. Sekin hieman huolettaa, ettei sama kiusaaminen jatku koulun alettua, kun se keväällä jo onneksi saatiin loppumaan.
Ja suurin pelko ja jännitys onkin, meidän Einarin koulupolun alkaminen. Haaste on kaikkien tämän hetkisten oireiden, väsymyksen ja pahoinvoinnin sekä syömättömyyden, kanssa selviytymisen koulussa. Monia kysymyksiä viliseekin päässäni, joista jätin jo opettajalle soittopyynnön: Miten lapseni voi mennä ruokalaan, kun hajut aiheuttaa pahoinvointia? Miten hän jaksaa, jos ei kykene syömään mitään koulussa? Voimmeko laittaa lapselle eväät mukaan? Voiko hän syödä luokassa tarvittaessa? Näiden asioiden lisäksi lääkäri kielsi syyslomaan asti lapsen kulkemisen yksin kävellen kouluun sekä yksin olemisen kotona aamuisen ennen koulun alkua. Meillä on lääkärin todistuksella mahdollisuus kulkea koulumatka taksilla (500m), mutta lapseni haluaa toistaiseksi kulkea omalla kyydillä tai kävellen, joten koitamme järjestää asian kuljettamalla itse. Soitin kuitenkin ja sain varmistuksen, että taksikyyti järjestyy hyvinkin nopeasti, jos työtilanteeni muuttuu. Sain kyllä ihanaa palvelua kaupungin kuljetusvastaavalta, joten yksi huoli on nyt vähemmän.
Koulun alku jännittää varmasti KAIKKIA vanhempia ja kun meillä on muutama muuttuja matkassa, niin on varmasti ihan tervettä tuntea jännitystä ja jopa hieman pelkoakin koulun alkua kohtaan. Mutta kyllä se tästä, kun saamme vain arjen pyörimään ja askel kerralla eteenpäin koulutietä tarpomaan.
PS. Yksi jännitysmomentti on myös pienimmäisen aloittama päiväkoti kuun puolessa välissä, josta voisin kirjoittaa oman kirjoituksen myöhemmin..
Kommentit
Lähetä kommentti