Arjen vuoristossa

Nyt kun olemme päässeet syyslomaan voi päivittää lasten koulu/päiväkoti kuulumisia... Aloitetaan Einarista, sillä hänen kuulumisiaan olenkin paljon muutenkin kirjoitellut. Einari on edelleen iloinen ja innokas koululainen ja sitä intoa ei ole edes päänsäryt saaneet lannistettua ja hyvä niin. Tosin kyllä oppiminen on ollut melko heikkoa, kun poissaoloja on kertynyt niin paljon. Nyt loman jälkeen onkin tarkoitus miettiä opettajan kanssa asiaa, olisiko erityisopetusta nyt hyvä hetki saada. Varsinkin lukeminen ja kirjainten/numeroiden tekeminen on erittäin haastavaa. Einarin koulupalaveri ei vielä ole ollut, joten tarkkaa kuvaa hänen koulunkäynnistään en ole saanut. Tästä siis lisää myöhemmin.. Emilian koulu on lähtenyt yhtä vauhdikkaasti ja itsenäisesti kuin aikaisemminkin. Opettajalta kyselin kuulumisia ja selvisi, että keskittymispuolen ongelmat jatkuu edelleen. Tästä syystä olenkin tyytyväinen, että tähän liittyen Emilia onkin käynyt tutkimuksissa ja ne ovat nyt loppusuoralla. Itse

Huh, nyt on syysloma ohi ja Haikeus siitä... Loma on asia joka herättää minussa hyviä ja huonoja tunteita. Olen huomannut, että lomaan asettaa paljon tavoitteita ja odotuksia ja kun ne eivät täytykään valtaa pettymys. Odotukset eivät välttämättä ole suuria, vaan ihan pieniä ja arkisia. Mutta olen huomannut, että lomani eivät myöskään onnistu siten, etten suunnittelisi MITÄÄN. Joskus lähdimme tällä asenteella ja lopulta emme oikein saaneet mitään aikaan ja jälkeenpäin se harmitti vieläkin enemmän. Tässä pitäisikin löytää se kultainen keskitie, joka toisi mukavan stressittömän loman. Mitä odotuksia sitten loin tälle syyslomalle. Päätimme ettemme lähde tuttuun tapaan viikoksi reissuun vaan lomailemme kotona ja käyden parin yön reissun Etelä- Suomessa. Mutta niihin odotuksiin: - Voisimme viettää leppoisaa aikaa yhdessä koko perhe = Vietimme, mutta ei se niin leppoisaa ollut kuin omissa ajatuksissa. Lapset olivat koko ajan toistensa kimpussa jne.. - Tekisimme päiväreissuja, joita emm

Tänään kävin apteekissa hakemassa uuden toivon, toivon siihen että Einarin päänsäryt alkaa helpotttamaan... Eilen soitti lääkäri ja kuten ehdin jo monille etukäteen hehkuttaa, niin magneettikuvissa ei ollut näkyvissä mitään poikkeavaa (Tämä oli minulle itselleni se tärkein tieto!!) ja silmälääkärikäynnillä selvisi, ettei päänsäryt johdu myöskään laseista tai näköpuolelta. Eilen sitten Einarille lisättiin jo ennestään melko kattavaan dignoosilistaan mirgreeni. Ja tänään viimein pääsemme aloittamaan estolääke kokeilun. Kaikki toivo siis siihen, sillä Einarin vointi on taas ollut aika huono ja jopa oksentamista on esiintynyt parina päivänä. Sovimme myös opettajan ja terkkarin kanssa moniammatillisesta palaverista (Hitto mikä sana) loman jälkeen, jossa koitamme yhdssä miettiä syitä migreenin ilmenemiseen juuri koulupäivänä sekä miten sitä voisi ehkäistä. Toivo onkin se ainut mitä minulla on ja mihin minun on pakko luottaa, että jaksan kantaa näitä arjen haasteita eteenpäin. Kun Einari

"Puhallus ja suukko   Irina Joskus vaan täytyy joustaa ei taittua vaan taipua vahingoista jotakin opikseen ottaa ja ryhtinsä koettaa taas suoristaa huolet vuoriksi voi kasaantua ja tiedän niiden alla vahvakin voi musertua puhallus ja suukko auttoi joskus aiemmin väistyisikö vuoret jos puhallankin kovemmin huomiseen luottaisinkin huomiseen luottaisinkin mä en taida olla vahvin huomaisin kai jos oisin monen harteilla on niin kovin raskas lasti ei en omaani niihin pois vaihtaisi tiedän kyllä huolet vuoriksi voi kasaantua ja joskus niiden alla vahvakin voi musertua puhallus ja suukko auttoi joskus aiemmin väistyisikö vuoret jos puhallankin kovemmin huomiseen luottaisinkin" Viime aikoina meidän elämään on mahtunut huolta ja murhetta ihan riittämiin. On joutunut elämään pelon ja epävarmuuden kanssa ja elämme siinä edelleen. Einarin kohtausten alettua viime keväänä, ensimmäinen asia mikä päähäni nousi oli, kasvain. Puhuin huolesta neurologille, joka piti asiaa epätodenn

Mistä tietää, että on väsynyt..Siitä kun koti on kaaoksen vallassa, muttet saa tehtyä mitään. Siitä kun menet  nukkumaan illalla jo klo 20 ja heraat 10 tunnin yöunien jälkeen yhtä väsyneenä. Siitä kun jaksat vain kaiken pakollisen ja kaikki tuntuu vaikealta aloittaa. Mutta miksi olen näin väsynyt? Minäpä kerron.. Meillä on hallinnut koko perhettä ja elämäämme vieras nimeltä päänsärky. Einarin päänsäryt ovat muuttuneet joka koulupäivänä esiintyviksi ja niin koviksi, ettei lapsi ole voinut olla koulussa paria tuntia kauempaa yhtenäkään päivänä. Tämä tekee taas sen, että minä olen koko ajan hälytystilassa valmiina hakemaan, kun soitto tulee.  Välillä tuntuu, etten edes kauppaan uskalla, kun  jännittää pitääkö kesken lähteä pois. Päivät Einari sitten nukkuu ja päänsäryn helpottuessa alkaa meillä kotikoulu. Ja voin sanoa, että minusta ei ikinä tule opettajaa, ainakaan omille lapsilleni. Siihen minun hermot ovat aivan liian lyhyet. Viime viikolla sitten sain tarpeekseni lapsen kärsimykse