Arjen vuoristossa

Meidän perhe käy laivalla hyvin harvoin monesta syystä..Ensinnäkin itse kärsin laivassa herkästi pahoinvoinnista sekä laivamatkan jälkeisestä keinutuksesta. Toiseksi aikaisemmat laivamatkat ovat olleet melkoisiaqa ponnistuksia: kadonneita lapsia, väsyneitä itkupotku-raivareita sekä ärsyyntyneitä vanhempia. Mites sitten tällä kertaa? Menomatkalla emme juuri päässeet laivaelämästä "nauttimaan", sillä laivan lähdettyä suuntasimme hyttiin nukkumaan ja aamulla heti herättyä lähdimme laivasta. Paluumatkalla meillä olikin sitten 11h aikaa viettää laivassa. Päiväristeilystä huolimatta otimme hytin, jossa voisimme levätä päivän aikana. Laivaan päästyämme suuntasimme heti aamupalalle, sillä emme ehtineet maissa syödä mitään. Aamupalalla saimme kaikki mahat täyteen ja lapsetkin söivät hyvin (nuorimmainenkin pelkkiä suklaamuroja). Kun olimme saaneet tavarat hyttiin. lähdimme tutustumaan laivaan. Aloitimme kannellakäynnillä, joka olikin näin korkeanpaikan kammoiselle puistattavaa.

Ompas aikaa vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta, mutta tämä kesä vaan on niin kiireistä aikaa..Mitäs me sitten ollaan puuhailtu? Kesäkuu meillä meni kotipiirissä ollessa. Viikonloppuisin talkoiltiin mummolassa taimenistutuksessa ja viikot oltiin kotikaupungissa. Tuntuu ettei edes tehty mitään ihmeellistä, mutta koko ajan oltiin menossa: kaupungilla, kirjastossa jne. Ihanaa on kun kesällä tämäkin kaupunki herää ihan eri tavalla eloon ja tulee helpommin itsekin lasten kanssa lähdettyä pois kotipiiristä. Yhdet rippijuhlatkin päästiin juhlimaan kesäkuussa. Juhannusviikolla isommat lapset olivat sporttileirillä Leppävirralla, johon tietysti kuului äidillekin kuljetusvastuuta. Ei niin että lapset harrastaa vaan äiti saa aina lasten harrastuksista osansa. Touhukkaasta leiriviikosta johtuen oltiin koko porukka lopulta niin väsyneitä, ettei jaksettu lähteä juhannukseksi minnekään. Muutenkin koko juhannusfiilis oli kadoksissa, joten päädyttiin ekan kerran jäämään kotiin. Koko juhannus