Arjen vuoristossa

"Silloin luulit et tää on the endMut ei ollut sun aika tulla osaksi merta Päivät taittui eteenpäin, mut sä takaraivoon jäi eikä me koskaan enää puhuttu siitä Eihän leijonilla oo kyynelkanavii, Kun heikkoudetkin on vahvuuksii En mä kehtaa edes kysyäHei mikä on, mut huomaan sun silmistä Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää eikä kukaan muu sitä nää Vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa, mut lupaan vielä se helpottaa Kuka meidät opetti, niin pysymään hiljaisuudessakin, Jos sä viitot huomaako kukaan Ja kun kuplat puhkeaa, kaaosta ei voi kahlita Kun tänään naamiot riisutaan Ja koko maailma näkee sen, mitä sä kavahdit peitellen Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää eikä kukaan muu sitä nää Ja vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa, mut lupaan vielä se helpottaa Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää eikä kukaan muu sitä nää Ja vaikka jonain

Nyt olen ottanut seuraavaan aiheeseen enemmän aikaa, sillä väsymys on painanut päälle. Tällä kertaa tutustuttiin omaan neljään ulottuvuuteen: kehoon, mieleen, tunteisiin ja sisimpään. Tarkastelin asioita, jotka vaikuttavat itseeni menneessä, nyt, tulevaisuudessa ja tällä viikolla. Arvioin kuinka, tyytyväinen olen omiin elämänalueisiin keho (uni, liikunta, terveys,ravinto), tunteet (parisuhde, tunne itsestä, ystävät, perhepiiri), mieli (tiedot,taidot, työ, harrastukset) ja sisin (muiden auttaminen, unelmat, elämän tarkoitus, itsensä kehittäminen). Näistä osa-alueista nousi paljonkin ajatuksia, jonka takia niitä halusin työstää ajan kanssa. Osaan olin erittäin tyytyväinen itsessäni, kuten elämäntaparemontin mukana tuoneeseen uneen, liikuntaan, harrastuksiin ja ravintoon. Minun elämäni on myös erittäin rikas siltä osin, että elämässäni vaikuttaa monia hyviä ystäviä lähellä ja kaukana. Suurimpana kysymysmerkkinä minulla oli unelmat. Mitä ne on? Nuorempana haaveilin omasta perheestä, ta

Nyt kun epilepsia on saatu lääkityksellä tasapainoon eli ns. vuosi sitten elämäämme saapunut peikko vaiennettu hiljaiseksi piiloon, alkaa esille nousta kaikkea muuta. Siitä liittyykö ne epilepsiaan tai onko epilepsialla syytä niiden syntymiseen voi vain arvailla. Näitä hiiriä on nyt syksyn lopulla alkanut hyppimään pöydillämme. Suurimmat ongelmat migreenin helpottuessa ovat olleet oppimisvaikeudet, joita Einarilla meinaa olla joka osa-alueella. Koulussa erityisen vaikeaa on ollut lukemaan opettelu (ihan jo kirjainten tunnistaminen ja äänteiden muistaminen) sekä käden motoriikka, joka vaikeuttaa kirjainten ja numeroiden tekemistä. Välillä tuntuu, että vaikeuksia on myös matikassa. Onhan Einarilla ollut jo pienestä pitäen oppiminen selkeästi hitaampaa ja motorisia ongelmia on ollut, mutta väkisinkin itse alkaa miettiä, voiko kohtauksilla olla vaikutuksilla oppimiseen. Ovatko kohtaukset, joita myös uniaikaan oli paljon, voineet vaikuttaa aivoihin jotenkin ja aiheuttaa oppimisvaikeuksia?

Meidän arki pyörii aika pitkälti harrastusten ympärillä. Joka ilta on jollakin harrastuksia ja usein myös viikonloppuisinkin harrastetaan. Harrastaminen jakaa usein mielipiteet kahteen ryhmään: Osa pitää lasten harrastuksia tärkeänä ja osa taas tärkeämpänä sitä etteivät lapset harrasta. Itse kuulun siihen ryhmään, joka pitää hyvänä asiana, että lapset harrastaa. Toisaalta minusta on myös tärkeää, ettei lapsella ole harrastuksia joka ilta, jonka takia lapsemme ovatkin joutuneet tekemään valintoja harrastusten välillä. Mitä meillä sitten harrastetaan perheenä ja erikseen? Jäähalli on paikka jossa talvikuukausina tulee vietettyä koko porukalla tunti jos toinenkin. Meillä kaikki lapset harrastavat jääurheilua: 1 taitoluistelua, 1 luistelukoulua ja 2 jääkiekkoa. Meille on myös luonnollista, että menemme porukalla katsomaan poikien pelejä ja vietämme näin aikaa hallille vähän lisää. Toisaalta vaikka tämä vaatii meiltä vanhemmilta paljon ja mukana on oltava niin talkoissa, kuljetuksessa ja

Meillä oli Einarilla puolivuosittainen neurologitarkastus epilepsian suhteen...ja totta kai huono äiti hoiti asiat hieman huonosti.. Käyntiä edellisenä päivänä sain soiton osastolta, jossa kyselivät verikokeiden perään..MINKÄ VERIKOKEIDEN??!! Multa oli ihan täysin mennyt se, että edellisellä viikolla olisi pitänyt käydä kontrolliverikokeissa. Kannattaisi varmaan lukea jatkossa sairaalalta saapuvat kirjeet kokonaan...Kyllä muuten hävetti, nolotti ja harmitti oma laho pää. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin, että verikokeet olivat sellaisia jotka ehdittiin käydä vielä aamulla ennen sairaalaan menoa. Käynnille en ollut valmistautunut oikein mitenkään. En tiedä johtuiko se siitä, ettei ollut oikein mitään  kysyttävää, sillä tilanne on melko hyvä niin epilepsian kuin migreeninkin suhteen vai siitä, että minulla meni jotenkin ohi lomalla koko tuleva käynti. Käynnillä kuitenkin kerroimme kuulumiset ja poikaa testailtiin erilaisten testien avulla. Kuukausittaisiin migreeneihin muokattiin l

Toisen viikon teemana on ollut irti päästäminen. Jokaisen elämästä löytyy varmasti asioita, joista koittaa pitää kiinni kynsin ja hampain, vaikka ne eivät ehkä enää palvele omaa elämää. Miten kuitenkaan tunnistaa nämä asiat ja miten osata luopua niistä? Minusta tuntuu, että konkreettisesti tavaroista on välillä hyvinkin helppo luopua (vaikka aika hamsteri olenkin). Minulle tulee kausia, kuten nytkin että haluan ympäriltä turhaa tavaraa pois. Niimpä nytkin aloitin irti päästämisen keräämällä kirpparitavaroita kasaan. Ja heti oli jotenkin helpompi hengittää. Ehkä tavaroista luopuminen jollain tapaa puhdistaa myös sekavaa mieltäni. MUTTA huomattavasti hankalampaa onkin, kun pitäisi alkaa tehdä puhdistusta pään sisällä... Itselläni on viime aikoina tuntunut, että on tullut monia asioita ja tunteita, jotka selvästi kuormittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Näiden suhteen pitäisi sitten osata tehdä muutoksia ja päätöksiä ja ehkä myös radikaalisti luopua jostakin, että voisin olla onnellisemp

Kuten aikaisemmin jo jossakin kirjoituksessa mainitsin, sain ystävältäni tehtävä kirjan vuoden ajalle. Kirjan avulla on tarkoitus tutustua omaan itseeni ja tutustua sisimpääni. Kirja on jaettu kuukauden teemoihin ja vielä pienempiin viikkoteemoihin. Ensimmäistä viikkoa aloittaessani sain ajatuksen, että voisin jakaa tätä matkaa myös teille muille tämän blogin kautta. Tarkoitukseni ei ole kopioida tehtäviä tänne, vaan nostaa joka viikko teeman mukainen ajatus blogi tekstiin. Ja kuten otsikosta voi päätellä, ensimmäisen viikon teema on KIITOLLISUUS. Tehtäviä tehdessä nostin pintaan asioita, joista olen kiitollinen. Kun pysähtyy miettimään, mistä olen kiitollinen on ne helppo löytää, mutta arjen keskellä ne on jotenkin vaikea muistaa. Väsyneenä tuntuu, että omassa elämässä ei ole mitään hyvää ja pieniä kiitollisuuden aiheita on jotenkin vaikea nähdä, vaikka niitä on ympärillä paljon. Kiitollisuuden tunteen tunteminen vaatii minulla pysähtymistä. Kiitollinen osaa olla kyllä silloin, kun