Arjen vuoristossa

"Hetken jo pelkäsin, ettei lapseni herää ollenkaan. Hän ei reagoinut puhutteluun ollenkaan, katsoi vain tyhjällä katseella eteenpäin. Sekunnit tuntuivat minuuteilta tai jopa tunneilta. Paniikki vyöryi ylleni. Lopulta lapseni kääntyi ja kysyi väsyneenä "Mitä"? Vasta myöhemmin sain lukea papereista kohtauksen olleen noin 20 sekunttia, miten se aika tuntuikaan niin pitkältä" (Kokemukseni vuoden takaa) Vuosi sitten olimme Einarin kanssa aivosähkökäyrä tutkimuksissa, jotka osoittivat heti pahimman pelkoni todeksi, lapsellani todettiin epilepsia. Olemme kuitenkin olleet niin onnekkaita, ettei epilepsiaan ole liittynyt kouristuskohtauksia, vaan poissaolokohtauksia. Sillon aloitimme pelottavan ja hurjan matkan, jota voin nyt vuosi myöhemmin jo helpottavammalla mielellä katsoa sekä luoda uskoa parempaan huomiseen. Alkuun kohtauksia oli paljon ja jokainen tieto sairaudesta lisäsi tuskaa. Lääketasapainon löytyminen kesti puoli vuotta ja lääkkeet aiheuttivat ikäviä sivuv

Nyt se vihdoin koittaa, kauan odotettu ja kauhulla pelätty, Hiihtoloma!! Lapset ovat kyllä ihan lomansa tarpeessa, sillä tämä pimeä talviaika ja koulun tuomat paineet ovat uuvuttaneet lapset ja oppiminen meinaa olla yhtä tuskaa. Lapsille loma on aina odotettu asia ja siihen lasketaan päiviä. Voi sitä innostusta, kun tänään saa heittää repun nurkkaan reiluksi viikoksi, mutta miksi sama innostus ei ole itselläni? Lomaan liittyy aina paljon odotuksia. Ja ei niitä odotuksia kukaan muu luo kuin minä itse. Itse luon odotuksia sille, mitä lomalla PITÄÄ tehdä ja mitä kokemuksia HALUAN lapsilleni tarjota. Usein lomaa odottaa salaa itsekin ja haaveilee asioista, joita on kerrankin aikaa tehdä: Hiihdetään, lasketellaan, pelataan lautapelejä, vietetään laatuaikaa perheenä, parisuhdeaikaa ja omaa aikaa ja ja ja... Mitä sitten on todellisuus (tämän voin jo vuosien kokemuksella kertoa, vaikka tosin voihan tämä loma yllättää) se on hyvinkin usein kaukana täydellisestä haavelomasta. Meillä loma