Arjen vuoristossa

Rakas Joulupukki! Minä toivoisin jouluksi rauhallista aikaa perheen kanssa ja riidatonta sekä hyvää mieltä kaikille. Mitään suuria tai pieniä yllätyksiä en kaipaa, sillä niitä on taas riittänyt elämässämme viime aikoina muutenkin.. Nimittäin tämä viikko on ollut kyllä kaikkea muuta kuin tylsä ja tavallinen arkiviikko, siitä perheeni on pitänyt huolta. Tähän viikkoon on mahtunut pitkän tauon jälkeen pojan migreenikohtaus, puhelu opettajalta toisen pojan koulunkäynnin haasteista sekä samaisen pojan päävamma, jota seurasi ambulanssireissu ja yö sairaalassa. Mutta on mahtunut myös ihania yllätyksiä, kuten pojan hyvä todistus ja kotitonttujen siivoaminen sairaalassa olon aikana, unohtamatta sitä että poika selvisi "vain" aivotärähdyksellä vaikka ainekset isompaan olisi ollutkin... Tänään lapset aloittavat loman koulusta, pienin jää lomalle päiväkodista ja itsekin pääsen loman viettoon töistä.. Vaikka kotona olisi paljon tehtävää ja paikat eivät ole tip top, taidan tänään hak

Nyt kun on mustaa valkoisella niin uskaltaa jo kirjoittaa sen tännekin. Nimittäin työni samassa paikassa jatkuu kesäkuulle saakka. Olen kyllä erittäin helpottunut sillä kaikista omista ajatuksista ja epäilyistä huolimatta, olen viihtynyt päiväkotimaailmassa hyvin. Lisäksi minusta on ihana jatkaa samassa ryhmässä tuttujen lasten kanssa ja saada seurata heidän etenemistä vielä hetki pidempään. Samalla myös minun ja kuopukseni yhteinen päiväkotimatka jatkuu, sillä olenhan nyt työskennellyt hänen naapuriryhmässään. Miten se sitten on sujunut? Kuten jo etukäteen olin ajatellut,  työskentely tämän lapseni kanssa on sujunut hyvin. Jos lapseni olisi ollut luonteeltaan minuun ripustautuva tai arka, olisin miettinyt pidempään suostunko ottamaan paikkaa vastaan samasta päiväkodista, missä lapseni on hoidossa. Mutta koska tämä neito 4-vee on ollut alusta asti hyvin reipas, ei tästäkään muutoksesta ole suurempia harmeja syntynyt. Vaikka työskentelen viereisen oven takana, näemme lapsemme kanss