Arjen vuoristossa

Äitienpäivän lähestyessä halusin pohtia sitä asiaa, millainen äiti olen ja millainen olisin halunnut olla. Meillä jokaisella on varmaan mielikuvia siitä miten missäkin tilanteessa toimimme. Nuorina päätämme, että emme halua toimia kuten omat vanhempamme ja haluamme toimia tietyllä tavalla. Melko usein tämä haave/mielikuva ei kuitenkaan kohtaa saapuvan todellisuuden kanssa.  Näin myös minulla. Haaveilin jo melko nuorena äitiydestä ja tiesin aina, että jonakin päivänä minulla on omia lapsia. En kuitenkaan kokenut mitään valtavaa vauvakuumetta, mutta elämässäni tuli tilanne, jolloin perheen perustaminen tuntui luonnolliselta ja helpolta. Ennen esikoisen syntymää haaveilin äitiydestä ja sen ihanuudesta. Siitä kuinka kävisimme lasten kanssa joka paikassa, ulkoilisimme, retkeilisimme ja viettäisimme leppoisaa perheaikaa. Haaveilin olevani rento äiti, joka leikkii ja touhuaa paljon lastensa kanssa ja joka jaksaa hoitaa kodin loistavasti. Ja jolla on pitkä pinna ja joka ei koskaan tarvits

Ajattelin näin syntymäpäiväni kunniaksi kokeilla jotakin uutta haastetta ja kirjoittaa jokaista vuottani kohden, jonkun muiston elämäni varrelta ja kyseiseltä ikävuodelta. Kyseiseen postaukseen sain idean "meriannen mielessä- blogista". 1985 minä synnyin ja .. 1  -86 Aloitin hoidossa kummitädilläni (pakko kuitenkin myöntää, etten muista tästä iästä mitään..) 2 -87 Aloitin uudessa hoitopaikassa ihan kotini naapurissa, jossa olinkin muutaman vuoden. 3 -88 Ensimmäinen ulkomaanmatka Etelään 4 -89 Muutto syntymäkodistani toiseen 5 -90 Pikkuveljen syntymä sekä muutto uuteen kotiin, jossa elinkin siihen asti kunnes lähdin omilleni 6 -91 Esikoulu ja siellä opitut jutut sekä lukemaan oppiminen 7 -92 Koulun alkaminen ja se jännitys sekä uudet kaverit 8 -93 Ensimmäinen partioretki ilman vanhempia, vähänkö jännitti! 9.-94 Meillä vaihtui opettaja, joka olikin vain vuoden luokassamme. Muistan luokkaretkn Joensuuhun. 10-95 Taas uusi opettaja ja mukavia partiomuistoja

Olen huono äiti, kun menen töihin hoitamaan toisten lapsia. Olen huono äiti, jos koko ajan vahdin lasteni tekemisiä kotona enkä pysty osallistumaan lasteni kuluihin tarpeeksi siis töihin. Olen huono äiti, kun otan vapaa-aikaa lapsistani omien harrastusten parissa, mutta olen myös huono äiti, jos olen koko ajan kotona. Olen huono äiti, koska huudan lapsilleni. Tosin olen huono äiti, koska en osaa pitää kaikista rajoista kiinni. Olen huono äiti, kun annan valmisruokaa lapsilleni välillä ja sallin herkkujen syöntiä joskus liikaakin. Ja näitähän riittää.. Meillä äideillä on tapana kantaa syyllisyyttä kaikesta, siis ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kuinka usein tunnen syyllisyyttä siitä, että olen väärässä paikassa väärään aikaan tai ettei minulla ole riittävästi aikaa lapsilleni, vaikka olen lähinnä vain kotona lasten kanssa. Tunnen syyllisyyttä siitäkin, että otan aikaa omiin harrastuksiin ja joskus se tarkoittaa sitä, että lastenmenoistakin on joustettava. Vaikka kyllä t

Kirjoitin otsikon lauseen jonkin aikaa sitten, kun ystäväni elämänmuutoksen hetkellä oli näin kirjoittanut..Minusta se kuulosti hyvältä ja ajattelin, että sille voisi joskus olla käyttöä..en silloin tiennyt, miten nopeasti voin itsekin kirjoittaa näin.. Blogihiljaisuudelle on ollut syynä se, että perheemme elämä on joiltakin osin muuttunut ja uuteen arkeen opettelu on vienyt voimavaroja ja aikaa. Vaikka kyse ei ole suuresta muutoksesta, niin tässä suuressa palapelissä se vain on vienyt aikaa. Eli siis olen käynyt monen vuoden kotiäitiyden jälkeen tekemässä muutamia lyhyitä sijaisuuksia ja vieläpä oman alan töissä. Olen nyt ollut 2 päivää viikossa töissä muutamalla viikolla, mutta sekin on äkkiseltään vaatinut asioiden uudelleen organisointia. Mitä muutoksia sitten on tehty ja mihin töissäkäymiseni on vaikuttanut: - Lapset ovat joutuneet tulemaan tyhjään kotiin koulusta ja ottamaan vastuuta omista läksyistään sekä kotona olosta. Isommat lapset ovat ottaneet vastuuta myös ekaluok