Laiva on lastattu lapsilla


Meidän perhe käy laivalla hyvin harvoin monesta syystä..Ensinnäkin itse kärsin laivassa herkästi pahoinvoinnista sekä laivamatkan jälkeisestä keinutuksesta. Toiseksi aikaisemmat laivamatkat ovat olleet melkoisiaqa ponnistuksia: kadonneita lapsia, väsyneitä itkupotku-raivareita sekä ärsyyntyneitä vanhempia.

Mites sitten tällä kertaa? Menomatkalla emme juuri päässeet laivaelämästä "nauttimaan", sillä laivan lähdettyä suuntasimme hyttiin nukkumaan ja aamulla heti herättyä lähdimme laivasta. Paluumatkalla meillä olikin sitten 11h aikaa viettää laivassa. Päiväristeilystä huolimatta otimme hytin, jossa voisimme levätä päivän aikana. Laivaan päästyämme suuntasimme heti aamupalalle, sillä emme ehtineet maissa syödä mitään. Aamupalalla saimme kaikki mahat täyteen ja lapsetkin söivät hyvin (nuorimmainenkin pelkkiä suklaamuroja).

Kun olimme saaneet tavarat hyttiin. lähdimme tutustumaan laivaan. Aloitimme kannellakäynnillä, joka olikin näin korkeanpaikan kammoiselle puistattavaa. Itsehän siis kauhulla katselin monen metsin päässä kaiteesta, kun lapset katselivat laivan kulkua kannen reunalta. Kannelta selvittyä suuntasimme tutkimaan laivaa kerros kerrokselta pysähtyen jokaiseen leikkipaikkaan ja pelihuoneeseen. tähän sitten menikin useampi tunti, lapset leikivät ja me päivystettiin leikkihuoneessa.

Lisäksi laivalla oli paljon erilaista ohjelmaa niin aikuisille kuin lapsille..Tosin me mentiin koko päivä lasten ohjelman mukaan: karkkibingoa, diskoa, nukketeatteria ja tietokilpailua. Joka aikuisen unelma, eikö totta?

Laivamatkan kohokohdat ovat tietysti ostokset ja buffet-ruokailu. Niitä meidänkin perhe,aikuiset ja lapset, odottivat innolla. Suuntasimme siis ostoksille, jokaisella mielessä mitä haluaa ostaa, toisin sanoen kuitenkin äidin ostokset taisivat unohtua lasten juostua kosmetiikka ja vaateosastojen läpi kohti karkki- ja leluhyllyä. Lopulta meillä olikin kotiinviemisiksi reppu täynnä karkkia ja onnelliset lapset. Ja se buffet, käytiin me sielläkin..Me aikuiset koitimme nopeasti saada mahdollisemman monipuolisesti syötyä, isommat lapset keskittyivät jälkiruokapöytään ja pienimmäinen söi vaan lautasellisen suklaajäätelöä ennen väsymyksen iskettyä. Loppuilta vietettiin hytissä makoillen, kun väsy alkoi painaa jo vähän jokaista.

Vaikka kirjoituksesta voisi rivien välistä lukea, meillä oli oikein mukava risteilyreissu. Ja koska itsekään en kärsinyt pahoinvoinnista, suuntaamme laivalle varmasti uudestaan ja aikaisemmin kuin useamman vuoden päästä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsiluku, milloin se on täynnä?

Jokin aika sitten silmiini osui blogiteksti, joka käsittelu lapsilukua ja sitä, milloin se on täynnä. Olen itsekin jonkin aikaa samaa aihetta pohtinut, joten päätimpä ottaa kopin ja purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Kysymys kuuluukin, Milloin tietää että lapsiluku on oman perheen osalta täynnä? Meillä on perheessä neljä lasta. Emme ole koskaan puhuneet tai suunnitelleet mieheni kanssa sitä, kuinka monta lasta meillä olisi haaveissa. Tiesimme vain heti, että haluamme lapsia. Kolmen lapsen jälkeen tuntui siltä, että nyt meidän perhe on täydellinen ja möin sekä lahjoitin kaiken vauvatavaran pois. Silloin perheemme tuntui olevan riittävän täydellinen. Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin iski se kuuluisa tauti, vauvakuume. Koitin olla elämättä tunteella ja järkeillä asiaa siten, että perheessämme oli haastetta jo riittävästi sekä työmaata kahdelle aikuiselle paljon. Aloitin opiskelun ja koitin etsiä elämässä uusia haasteita perheen ulkopuolelta, mutta kaipaus vauvaa ja vauva-aikaa oli p
Lue lisää

Päivä jota en koskaan uskaltanut toivoa eläväni..

Kuva
Jos edellinen postaus kertoi siitä, miten ADHD-lääkityksen vaikutukset näkyvät meillä kotona, niin tämä postaus voisi kertoa siitä, miten lääkkeettömyys taas näkyy.. Kuukausi sitten nimittäin uskalsimme tehdä sen päätöksen, josta olemme mieheni kanssa jo pitkään puhuneet, jätimme esikoisemme lääkityksen toistaiseksi tauolle. Miten ja miksi tämä sitten tapahtui? Syyslomalla olimme suunnitellulla lääketauolla ja sen viikon aikana meillä asuikin ihan toisenlainen poika, kuin mihin olimme tottuneet. Toisaalta se sama iloinen ja vitsikäs, pilkesilmäkulmassa oleva vintiö, joka lapsemme on ollut aina ilman lääkitystä. Mutta toisaalta myös poika, joka ei saanut raivareita ja käyttäytyi yllättävän rauhallisesti. Pitkästä aikaa pystyimme käymään hänen kanssaan keskusteluja ja puhumaan ilman huutoa/kiroilua. Päätimme kokeilla lääkkeettömyyttä myös koulussa ja aikaisemmin suuret keskittymisen pulmat eivät nousseetkaan pääosaan sielläkään. Otin tämän sitten puheeksi lääkärin kanssa, jonk
Lue lisää

Millainen äiti halusin olla ja Millainen minusta tuli..

Kuva
Äitienpäivän lähestyessä halusin pohtia sitä asiaa, millainen äiti olen ja millainen olisin halunnut olla. Meillä jokaisella on varmaan mielikuvia siitä miten missäkin tilanteessa toimimme. Nuorina päätämme, että emme halua toimia kuten omat vanhempamme ja haluamme toimia tietyllä tavalla. Melko usein tämä haave/mielikuva ei kuitenkaan kohtaa saapuvan todellisuuden kanssa.  Näin myös minulla. Haaveilin jo melko nuorena äitiydestä ja tiesin aina, että jonakin päivänä minulla on omia lapsia. En kuitenkaan kokenut mitään valtavaa vauvakuumetta, mutta elämässäni tuli tilanne, jolloin perheen perustaminen tuntui luonnolliselta ja helpolta. Ennen esikoisen syntymää haaveilin äitiydestä ja sen ihanuudesta. Siitä kuinka kävisimme lasten kanssa joka paikassa, ulkoilisimme, retkeilisimme ja viettäisimme leppoisaa perheaikaa. Haaveilin olevani rento äiti, joka leikkii ja touhuaa paljon lastensa kanssa ja joka jaksaa hoitaa kodin loistavasti. Ja jolla on pitkä pinna ja joka ei koskaan tarvits
Lue lisää