Minä oman äitini kopioko?

Kuinka moni meistä teininä päätti, että en tee mitään niin kuin omat vanhempani? Kuinka monet meistä häpesivät omia vanhempiaan ja heidän tapojaan? Eihän omat vanhemmat osanneet tehdä mitään oikein tai edes ymmärtäneet mistään mitään?

Itsekin kuulun tähän joukkoon. Ja vaikka joitakin asioita olen tietoisesti halunnut tehdä toisin kuin omat vanhempani, huomaan usein sanovani/toimivani äitini tavoin. Olen elänyt hyvän lapsuuden, vaikka vanhempani olivatkin kiireisiä yrittäjiä, joiden aika meni pitkälti töissä. Itse taas olen tietoisesti tehnyt valinnan siitä, että olen laittanut lapset etusijalle ennen työtä, vaikka se taloudellisesti ei ole ollut kannattavaa. En silti koe, että olisin lapsena jäänyt yksin tai vaille huomiota, mutta siltikin haluan tässä asiassa toimia toisin.

Juttelin jonkin aikaa sitten ystäväni kanssa, joka kertoi järjestävänsä kotinsa kaapit samalla tavalla kuin ne lapsuuden kodissa ovat aina olleet. Näihin tapoihin voin myös samaistua itse ja koen, että joissakin asioissa toimin täysin samoin kuin lapsuuden kodissani on toimittu. Mm. teen samanlaisia to do- listoja kuin äitini mm. matkoille lähtiessä tai useamman viikon ruokalistoja, olen myös ottanut siisteysmallin omalta äidiltäni, ja vaikka siitä olen joutunut näiden lapsien kanssa jo osaksi luopumaan, haluan esim. siivota kodin aina ennen matkoille lähtöä kuten äitini.

Juhlapäivinä huomaa myös paljon sen, miten haluan jatkaa oman kotini perinteitä ja toimia kuten äitini aikoinaan. Koen, että äitini halusi tehdä juhlapäivistä aina meille lapsille erityisiä ja koitan siirtää tätä nyt omille lapsilleni. Lapsuuden kodista on lähtöisin paljon pääsiäisen ja joulun perinteitä, kuten lahjojen piiloitusta ja suklaamunia tyynyn alla.

On myös asioita, joita en olisi halunnut omaksua omalta äidiltäni. Näistä koitan myös välillä rimpuilla irti, sillä jotkin asiat vain tulee osaksi minua vaikka en halua. Esimerkiksi tällainen on kriittisyys omaan ulkonäköön ja painoon. Äitini on niin kauan kuin muistan ollut hyvin kriittinen omasta painostaan ja tämä on asia, jota en halua siirtää omille lapsilleni vaan päättää sen tähän. Varmasti meillä jokaisella on näitä kipupisteitä, joita emme lapsuuden kodista halua siirtää omille lapsille ja ne on tärkeä itse tunnistaa ja käsitellä.

Joka tapauksessa minulla on äiti, jonka sydän on täynnä kultaa ja joka on aina halunnut meille lapsille hyvää. Olen saanut hyvän lapsuuden, jollaisen haluan nyt siirtää omille lapsille. En kuitenkaan äitini kopiona vaan omana itsenäni. Hyvää äitienpäivää Omalle Äidilleni ja teille muille ihanille äideille, jokaiselle omana itsenään!