Meidän äiti hoitaa teidänkin äidin lapset
Kun perustin tätä blogia, en halunnut määritellä tätä mihinkään muottiin kuuluvaksi. Toisaalta en myöskään ajatellut käyttää tätä mitenkään poliittisena kanavana, enhän ole edes poliittisesti mitenkään aktiivinen. Kuitenkin nyt tuntuu, että on pakko ottaa esille yhteiskunnassa esillä oleva asia, joka myös itseäni läheisesti koskettaa, nimittäin uusi varhaiskasvatuslaki ehdotus ja erityisesti sosionomien asema siinä. Ja mikäpä parempi ajankohta tähän poliittiseen kannanottoon, kuin vappu, meidän kaikkien yhteinen työläisten juhla.
Luin aiheesta iltalehden kirjoituksen, jossa eräs isä kovasanaisesti kritisoi päiväkotihenkilökunnan ulosmarssia. Hänen kirjoituksessaan sanottiin, ettei työntekijöillä ollut siihen aihetta, sillä sosionomit eivät kuulu päiväkotimaailmaan. Hän kärjisti sillä, että sosionomit ovat vastuuttomia, eivätkä koulutustaustansa takia osaa hoitaa lapsia kuten muut. Ja omaan korvaani särähti pahiten kommentti, jossa sosionomien väitettiin seisovan pihalla puhumassa keskenään eivätkä huolehdi lapsista. Voin kertoa, että savu tuli korvista ulos.
Olen itsekin sosionomi, jolla on lastentarhanopettajan pätevyys. En ole käynyt yliopistoa, mutta uskallan väittää ettei se tee minusta huonoa työntekijää lasten parissa. Olen nyt keväällä tehnyt muutamia sijaisuuskeikkoja päiväkodissa ja täytyy sanoa, että nostan hattua nille, jotka sitä työtä jaksaa vuodesta toiseen (koulutustaustasta riippumatta). Me vanhemmat näemme päivästä sen hetken kun viemme ja haemme lapsemme, emme sitä mitä päivän aikaan nämä työlleen omistautuneet työntekijät tekevät. Kuinka monta kertaa omat tarpeet jätetään lasten tarpeiden taakse. Oma mieheni ihmetteli ensimmäisten työpäivieni jälkeen kun tulin kotiin todella nälkäisenä, että enkö ole pitänyt ruokatuntia? RUOKATUNTIA, ei sellaista päiväkodissa työskenneltäessä ole. Ruoka syödään lasten kanssa yhdessä ja oma syöminen keskeytyy lukuisia kertoa, kun lapsien tarpeet huomioidaan ensin. Edes kahvitaukoja ei aina ehdi pitää. Toinen asia jonka hän oletti,oli se että nyt saan työssä niitä kaipaamiani aikuiskontakteja. No, kyllähän siellä toisiakin aikuisia on, mutta työ on niin hektistä ettei siinä juurikaan ehdi toisten kanssa jutella, ainakaan muuta kuin ne lasten asiat. Ja siitä koulutuksesta..Kyllä ne sosionomit ihan yhtä suurella työmäärällä osallistuvat työntekoon ja samaa vastuuta kantavat kuin yliopistossa opiskelleet lastentarhanopettajatkin. Näen myös sen, että erikoulutustaustat tuovat moniosaavamman tiimin, jossa jokaisella on oma osaamisensa ja vahvuutensa. Sosionomien koulutus on kattava monelta osa-alueelta ja heidän koulutuksessaan käydään laajemmin myös mm. perheiden tukevia palveluita sekä sitä muuta palveluverkostoa joka kokettaa useimpia perheitä.
Päiväkodissa työskentelevien palkka on myös se asia, jonka takia tätä arvokasta työtä ei kannata tehdä. Palkka on työn vastuullisuuden ja raskauden suhteen ihan alimitoitettua. Vaikea siis uskoa, että kukaan hakeutuisi päiväkotiin töihin palkan takia vaan syyt siihen löytyvät ihan jostakin muualta. Itse olen työelämän ja oman omien lasten hoitopaikkojen kautta tavannut vain työstään nauttivia ja siihen hyvin sitoutuneita henkilöitä ja ainakin itse arvostan heidän työtään, olipa heidän koulutustaustansa lastenhoitaja, lastentarhanopettaja tai sosionomi. Mielestäni myös näiden eri henkilöiden arvioiminen ja arvoasettelu pitäisi unohtaa ja keskittyä ennemmin lasten hyvinvoinnin parantamiseen sekä ryhmäkokojen pienentämiseen.
Luin aiheesta iltalehden kirjoituksen, jossa eräs isä kovasanaisesti kritisoi päiväkotihenkilökunnan ulosmarssia. Hänen kirjoituksessaan sanottiin, ettei työntekijöillä ollut siihen aihetta, sillä sosionomit eivät kuulu päiväkotimaailmaan. Hän kärjisti sillä, että sosionomit ovat vastuuttomia, eivätkä koulutustaustansa takia osaa hoitaa lapsia kuten muut. Ja omaan korvaani särähti pahiten kommentti, jossa sosionomien väitettiin seisovan pihalla puhumassa keskenään eivätkä huolehdi lapsista. Voin kertoa, että savu tuli korvista ulos.
Olen itsekin sosionomi, jolla on lastentarhanopettajan pätevyys. En ole käynyt yliopistoa, mutta uskallan väittää ettei se tee minusta huonoa työntekijää lasten parissa. Olen nyt keväällä tehnyt muutamia sijaisuuskeikkoja päiväkodissa ja täytyy sanoa, että nostan hattua nille, jotka sitä työtä jaksaa vuodesta toiseen (koulutustaustasta riippumatta). Me vanhemmat näemme päivästä sen hetken kun viemme ja haemme lapsemme, emme sitä mitä päivän aikaan nämä työlleen omistautuneet työntekijät tekevät. Kuinka monta kertaa omat tarpeet jätetään lasten tarpeiden taakse. Oma mieheni ihmetteli ensimmäisten työpäivieni jälkeen kun tulin kotiin todella nälkäisenä, että enkö ole pitänyt ruokatuntia? RUOKATUNTIA, ei sellaista päiväkodissa työskenneltäessä ole. Ruoka syödään lasten kanssa yhdessä ja oma syöminen keskeytyy lukuisia kertoa, kun lapsien tarpeet huomioidaan ensin. Edes kahvitaukoja ei aina ehdi pitää. Toinen asia jonka hän oletti,oli se että nyt saan työssä niitä kaipaamiani aikuiskontakteja. No, kyllähän siellä toisiakin aikuisia on, mutta työ on niin hektistä ettei siinä juurikaan ehdi toisten kanssa jutella, ainakaan muuta kuin ne lasten asiat. Ja siitä koulutuksesta..Kyllä ne sosionomit ihan yhtä suurella työmäärällä osallistuvat työntekoon ja samaa vastuuta kantavat kuin yliopistossa opiskelleet lastentarhanopettajatkin. Näen myös sen, että erikoulutustaustat tuovat moniosaavamman tiimin, jossa jokaisella on oma osaamisensa ja vahvuutensa. Sosionomien koulutus on kattava monelta osa-alueelta ja heidän koulutuksessaan käydään laajemmin myös mm. perheiden tukevia palveluita sekä sitä muuta palveluverkostoa joka kokettaa useimpia perheitä.
Päiväkodissa työskentelevien palkka on myös se asia, jonka takia tätä arvokasta työtä ei kannata tehdä. Palkka on työn vastuullisuuden ja raskauden suhteen ihan alimitoitettua. Vaikea siis uskoa, että kukaan hakeutuisi päiväkotiin töihin palkan takia vaan syyt siihen löytyvät ihan jostakin muualta. Itse olen työelämän ja oman omien lasten hoitopaikkojen kautta tavannut vain työstään nauttivia ja siihen hyvin sitoutuneita henkilöitä ja ainakin itse arvostan heidän työtään, olipa heidän koulutustaustansa lastenhoitaja, lastentarhanopettaja tai sosionomi. Mielestäni myös näiden eri henkilöiden arvioiminen ja arvoasettelu pitäisi unohtaa ja keskittyä ennemmin lasten hyvinvoinnin parantamiseen sekä ryhmäkokojen pienentämiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti