Nyt tai ei koskaan lähden aurinkoon

Pääsimme viimein pitkään odottamallemme lomamatkalle Rhodokselle. Tämä oli perheemme ensimmäinen matka lähimaitamme edemmäs. Lapset jännittivät kovasti, kun lentokenttähotellista lähdimme matkaan klo 5.00. Täytyy kyllä myöntää, että jännitin itsekin aika kovasti sillä en ole mikään maailmanmatkaaja tai etevä kielissä. Lentokentällä kaikki sujui kuitenkin oikein mallikkaasti ja jännityskin oli paljon pienempi, kun pääsimme oikeaan koneeseen. Matka meni nopeasti torkkuessa ja pieninkin matkalainen jaksoi todella hyvin. Myös kohteessa lentokentällä kaikki sujui mallikkaasti, kuin oppikirjan mukaan ja jopa sukkulakyyti autovuokraamollekin löytyi nopeasti.

Mutta sitten koimme ensimmäisiä vastoin käymisiä autonvuokrauksen kanssa. Vuokraamossa väitettiin, ettei mieheni ajokortti sovellu ajamiseen Kreikassa. Olimme ymmällämme ja emme oikein tienneet miten toimia. Jonkin aikaa asioita selvitellessä virkailijan kanssa saimme kuitenkin auton ja lähdimme 200e köyhempinä kuin aikaisemmin oli sovittu. Ja Suomeen palatessahan selvitimme asiaa ja ajokortti olisi ollut aivan käypänen...eli näin..

Matkustuksesta väsyneinä emme jaksaneet muuta kuin mennä majapaikkaan viemään tavarat ja lähteä hakemaan nälkäisille lapsille evästä viereisestä kaupasta. Majapaikkamme sijaitsi pienessä Kremastin kylässä, Emerald hotellissa, johon olimme oikein tyytyväisiä. Evästauon jälkeen suuntasimme uima-altaille, jotka olivat lapsille koko reissun mieleisin. Hotellissamme oli 2 aikuisten- ja 2 lastenallasta ja uiman sopi hyvin. Illalla vielä suuntasimme syömään hotellin omaan ravintolaan, jossa oli mukava ja ystävällinen henkilökunta ja monipuolinen valikoima annoksia.

Toisen lomapäivän vietimme Lindoksella. Sää oli lämmin, noin 30 astetta, kuten koko reissumme ajan. Kiipesimme koko porukka linnoituksen huipulle ja kiertelimme kaupungin pieniä kujia. Ne olivat kyllä näkemisen arvoiset. Lopulta olimme niin väsyneitä kuumuudesta, että myöhäisen lounaan jälkeen suuntasimme takaisin ilmastoidulle autolle ja ajoimme omalle hotellille altaille uimaan.

Kolmantena lomapäivänä päätimme lähteä kiertämään Rhodoksen saaren ympäri. Matkalla pysähdyimme usealle linnoitukselle ja kiipesimme ylös katsomaan huimia maisemia. Ajoimme pienien  läpi ja pysähdyimme yhteen syömään. Oli aika huikeat maisemat siellä ylhäällä vuoristoteillä. Tämän jälkeen ajelimme rannikkoa pitkin maaseudun läpi ihastellen erilaisia hedelmäviljelmiä. Iltapäivällä olimme päässeet saaren eteläkärkeen, jossa oli todella suuri ja suosittu hiekkaranta Prasonisi. Siellä kävimme pulahtamassa ennen kotimatkaa hotellille. 

Neljäntenä päivänä otimme suunnaksi merenranta päivän. Koska oman hotellimme läheiset rannat olivat kivirantoja, päätimme suunnata auton nokan kohti kauemmaksi. Lähdimme testaamaan Tsambikan hiekkarantaa, jota oli suositeltukin perheille. Siellä tosiaan riitti uimisen lisäksi monenmoisia aktiviteettejä. Isommille kustansimme rannekkeet wipeout-radalle, jossa he viihtyivät hyvin. Sillä aikaa me muut nautittiin auringosta, hiekkarakenteluista ja uimisesta. Iltapäivästä suuntasimme takaisin hotellille kiertotietä ja kävimme katselemassa pienissä rannikko kylissä maisemia. Loppupäivä menikin tutusti ja turvallisesti omalla uima-altaalla.

Viidennen päivän aamu alkoi hieman kurjasti, sillä yöllä oli itselläni alkanut vaivaamaan virtsatieinfektio. Päätin kuitenkin jäädä seurailemaan tilannetta ja lähdimme alustavien suunnitelmien mukaan tutustumaan Rhodoksen kaupunkiin. Saimme auton hyvin parkkiin etemmäs ja suuntasimme vanhaan kaupunkiin. Siellä vierähtikin useampi tunti kävellessä, katsellessa ja lapsilla tuliaisia valitessa. Sattuipa siellä matkamme toinen "kommellus", kun nuorempi poika katseli eräässä putiikissa posliinisia elefantteja ja hetken päästä myyjä tuli väittämään pojan särkeneen kyseisin esineen. Lapsi oli kovasti sitä mieltä, ettei ollut sitä rikkonut vaan oli se jo ollut rikkinäinen, mutta myyjä maksatti siitä meillä puolet..saimme siis kotiin tuotavaksi ruman tuhkakuppi norsun. Kotimatkalla poikkesimme vielä ostoksilla LIDL.ssä, jossa jo hieman koti-ikävää tuntema poikani totesi: "Nyt tuntuu kotoisammalta". 

Kuudennen päivän aamuna otin itseäni niskasta kiinni pakon edessä ja soitin netistä löytämäni suomenkielisen lääkärin klinikalle oireideni takia. He pyysivät minua tulemaan pian paikalle ja suuntasimme taas kohti Rhodoksen kaupunkia. Lääkärissä oli ystävällinen ja nopea ja mikä itselle tärkeintä suomenkielinen palvelu. Tunnissa olin saanut reseptin ja lääkkeet apteekista ja pääsimme jatkamaan matkaa vesipuistoon Falirakiin. Vesipuisto oli isoimpien lapsien unelma kaikkine liukumäkineen ja aaltoaltaineen. Ja kyllä puistossa oli kokemista myös pienemmille, sillä siellä oli suuret lasten alueet ja muutamiin menimme pienempien lasten kanssa. Päivä hurahti siellä nopeasti ja vasta illan suussa suuntasimme takaisin hotellille.

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä vaihtui suunniteltu allaspäivä kohti Rhodoksen kaupunkia, sillä infektio ei kuurista huolimatta ollut helpottanut ja lääkäri oli käskenyt tulemaan seuraavana päivänä takaisin. Pääsin taas yhtä nopeasti lääkärille ja pian minulla oli uusi kuuri mukanani. Lääkäri olisi myös suositellut viljelyn ottamista paikallisessa sairaalassa, mutta sovimme meneväni siihen heti palattuani Suomeen parin päivän sisällä. Olimme luvanneet lapsille käynnin mäkkriin, joita Rhodoksen saarella löytyi vain yksi, joten kun olimme jo saapuneet kaupunkiin päätimme samalla viedä lapset sinne. Lapsista oli kotoisaa päästä syömään tuttuja ruokia. Iltapäiväksi suuntasimme viimein oman hotellin altaalle, jossa vierähtikin koko iltapäivä aina iltaan saakka. 

Viimeisenä aamuna suuntasimme kohti autovuokraamoa jo klo 8 ja kotimatka alkoi. Pääsimme kentälle hyvissä ajoin ja kerkesimme rauhassa tehdä tarvittavat selvitykset sekä syödä ennen koneen lähtöä, sillä emme olleet ostaneet ruokaa lentokoneeseen. Kotimatkalla pienimmäinen alkoi jo vähän tylsistyä loppumatkasta, mutta jaksoi kun jaksoi laskeutumiseen saakka. Sitten edessä oli vielä yli 4 tunnin ajomatka kotiin kaikkine pysähdyksineen syömään, vessaan ja ruokakauppaan. Kotipihaan parkkeerasimme noin klo 22.30 väsyneinä, mutta onnellisina ja monta kokemusta rikkaampina. Ja uutta matkaa suunnitellessa...