ADHD- uhka vaiko mahdollisuus

Koulussa kun kysyttiin mikä musta tulee-eee isona, laulaja tai lätkänpelaaja, ei lapsena häpeää tunneta ennen kuin joku luokas nauraa-aa.
En koskaan vastannut tehtävänantoon, mieli samos metsiä, raaputin pulpettia , Tutkin kämmenen viivoja ja ne kertoo ei musta mitään tuu, unelmani täyteen panee joku muu.
Lauletaan kovempaa kun pitäs olla hiljaa, ei paineta leukaa rintaan ennen ku kasvetaan viljaa. Nostetaan keskikaljamaljat ilmaan, tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas. (Hyräilyä) Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas.
(Ellinoora- Leijonakuningas)
Kävimme esikoiseni kanssa yläkouluun tulevien terveystarkastuksessa. Siinä terkkari otti esille pojan lääkityksen (joka siis on ollut yli puolivuotta poissa) sekä ADHD-diagnoosin. Terkkari sanoi jotakin, mitä vielä kukaan ammattilaisista ei ole sanonut lapselleni tai minulle: " ADHD on rikkaus, kun sen osaa valjastaa oikein." Meinasin purskahtaa itkuun, sillä minusta tuntui että ensimmäistä kertaa oman lapseni elämässä joku näkee asian hyvällä tavalla.
Nämä sanat saivat taas itsenikin ajattelemaan. Tiedän että lapsessani on paljon hyvää, paljon potentiaalia ja asioita, jotka vievät hänet vielä pitkälle. En vain ole koskaan oikein kunnolla ajatellut, minkä lisän ADHD-piirteet ovat häneen tuoneet. Miten se on muokannut hänestä sen mitä hän on nyt: vahvan, kekseliään, innostuvan, spontaanin, sosiaalisen taistelijan. Lapseni on aina ollut sosiaalinen, mutta myös rohkea. Hän ei arastele mennä tutustumaan uusiin ihmisiin tai hoitaa itsenäisesti asioita. Monesti hän itse sanookin, että minä voin itse käydä kysymässä tai selvittämässä jotakin täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Hän on spontaani ja kekseliäs, myös hyvällä tavalla eikä jää sormi suussa odottamaan apua vaan toimii ja ratkaisee asiat itse myös ongelmatilanteissa. Hän on kokenut paljon vastoinkäymisiä ja huonoa suhtautumista, joka on kasvattanut häntä periksiantamatomaksi taistelijaksi, joka vastoinkäymisten edessä pienen tunteenpurkauksen jälkeen yrittää uudelleen. Hän uskaltaa edelleen unelmoida suuria eikä anna elämän realiteettien lannistaa niitä. Hän osaa elää täysillä ja nauttia elämästä.
Toki ADHD tuo myös omat haasteensa asioiden loppuun saamiseksi ja niihin keskittyimiseksi, mutta tuon viisaan terkkarin sanoin: "Ne asiat tulee vaan tunnistaa ja osata keksiä ratkaisuja. Siten pääsee vielä pitkälle."


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt tai ei koskaan lähden aurinkoon

Kuva
Pääsimme viimein pitkään odottamallemme lomamatkalle Rhodokselle. Tämä oli perheemme ensimmäinen matka lähimaitamme edemmäs. Lapset jännittivät kovasti, kun lentokenttähotellista lähdimme matkaan klo 5.00. Täytyy kyllä myöntää, että jännitin itsekin aika kovasti sillä en ole mikään maailmanmatkaaja tai etevä kielissä. Lentokentällä kaikki sujui kuitenkin oikein mallikkaasti ja jännityskin oli paljon pienempi, kun pääsimme oikeaan koneeseen. Matka meni nopeasti torkkuessa ja pieninkin matkalainen jaksoi todella hyvin. Myös kohteessa lentokentällä kaikki sujui mallikkaasti, kuin oppikirjan mukaan ja jopa sukkulakyyti autovuokraamollekin löytyi nopeasti. Mutta sitten koimme ensimmäisiä vastoin käymisiä autonvuokrauksen kanssa. Vuokraamossa väitettiin, ettei mieheni ajokortti sovellu ajamiseen Kreikassa. Olimme ymmällämme ja emme oikein tienneet miten toimia. Jonkin aikaa asioita selvitellessä virkailijan kanssa saimme kuitenkin auton ja lähdimme 200e köyhempinä kuin aikaisemmin o...
Lue lisää

Peikko nimeltä epilepsia osa 1

Epilepsia, sana jota en koskaan ollut uskaltanut sanoa ääneen..Puoli vuotta sitten alkoi Einari pysähtyä yhtäkkiä. Kesken puheen lopetti puhumisen, kesken leikin leikkimisen, kesken syömisen syömisen..Aluksi se jopa huvitti meitä- uskomaton taito jäädä miettimään asioita (olihan lapsemme aikaisemminkin jäänyt omiin aatoksiin tai mielikuvitukseen). Kunnes poissaolot lisääntyivät.Niitä oli päivittäin, useita. Silloin ensimmäisen kerran hiipi ajatus päähäni, voisiko se olla..mutta sitä sanaa en uskaltanut sanoa ääneen edes miehelleni. En uskaltanut ottaa sitä heti puheeksi päiväkodissa, en missään.. Sitten huolestui mieheni (Hänellä ei ole tapana pienistä huolestua..) ja sitten muutkin ympärillä alkoivat huomata poissaolokohtaukset. Otin varovasti asian esille esikoulun palaverissa, jossa olivat mukana myös psykologi. Ja yhtäkkiä asia alkoi vyörymään eteenpäin, asia otettiin erittäin vakavasti, vaikka koitin itse hieman naurahtaa ja muistutin pojan taipumuksesta jäädä omiin ajatuksiin..Ja...
Lue lisää

Erilainen kesä

Olen viimeiset 10 vuotta viettänyt kesät kotona lasten kanssa. Tämä on ollut helpoin järjestely ja emme ole tarvinneet järjestellä lapsille kesäksi hoitoa tai muuta toimintaa. Lisäksi pidän tärkeänä, että lapset saavat viettää, niin päiväkodissa ja koulussa ollessaan, myös kunnolla lomaa vailla aamuheräämisiä. Niin siis myös tänä kesänä... Meidän kesälomat on aina koostunut pitkälti normaaliarjesta ja reissut on ajoitettu miehen loma-aikoihin. Olen kuitenkin ihminen, joka ei jaksa lojua kotona koko kesää, joten haluan keksiä myös lapsille erilaista aktiviteettia, kuten uimareissuja, retkiä torille ja pyöräretkiä. Niin siis myös tänä kesänä.. Positiivista uutta tähän kesään meille toi lasten harrastusten kautta tulleet leirit, joista ensimmäinen oli Eemelin unelmien jääkiekkoleiri. Eemeli pääsi Teemu Selänteen pitämälle kiekkoleirille Vuokattiin ja oli siis ekaa kertaa yötä yksin vieraassa ympäristössä. Leiri kesti 5 päivää ja kaikki meni tosi hyvin. Itse vietimme lomaa sillä aikaa ...
Lue lisää