Mikä minusta tulee isona?
Nyt kun kaikki lapset ovat joko koulutiellä tai päiväkodissa ja istun täällä hiljaisessa kodissa ekan kerrran moneen vuoteen, on aika miettiä mitäs siitten? Mikä minusta sitten tulisikaan isona?
Lapsena haaveilin opettajan ammatista ja lempileikkini olikin pitää koulua muille lapsille heidän kyllästymiseen asti. Lukion jälkeen yritinkin hakea opettajakoulutukseen, mutta minun keskinkertaisilla papereilla ei sinne ollut asiaa. Tämän jälkeen suuntasin vuodeksi kasvatustieteen avoimien opintojen pariin, jossa kiinnostuin erityisesti erityislapsien kanssa työskentelystä. Tähänkään opintolinjaan ei minulla rahkeet kuitenkaan riittäneet päästä.
Mieheni tavatessani suuntani vei uuteen kaupunkiin, jonka lähistöltä löytyi lastenohjaaja koulutus, jonne hain ja pääsin. Opiskelujeni välissä sain esikoisen ja pidin välivuoden, mutta silti valmistuin sieltä alle kolmessa vuodessa ja jäinkin taas suoraan äitiyslomalle. Lastenohjaajan töitä ennen kolmannen lapsen syntymää lyhyiden sijaisuuksien verran, mutta työ ei eronnut mitenkään kotona olosta, enkä saanut siitä haluamaani intoa ja haastetta.
Lähdinkin opiskelemaan sosionomiksi Einarin ollessa 1-vuotias ja valmistuin sieltä taas suoraan äitiyslomalle. Minulla on nyt siis sosionomin tutkinto ja lisänä siihen lastentarhanopettajan pätevyys, vaikka päivääkään en niitä hommia ole vielä tehnyt. Opintojen aikana mietin kovasti, mikä puoli työssäni kiinnostaa ja erityisen kiinnostunut olinkin lastensuojelun ja perhetyön puolesta. Mikä kiinnostaa minua edelleen. Siltikin vielä toisinaan mietin, mikä minua ihan oikeasti kiinnostaisi ja myös kiinnostus opiskeluja kohtaan on vielä suuri.
Nyt kun meidän perheen elämä on melko haastavaa ja vaikka meillä ei olisikaan näitä erityislapsia, on ison perheen pyörittäminen melkoista sirkusta, olen viihtynyt erittäin hyvin kotona. Välillä nolottaa myöntää ääneen, mutta jos olisi olemassa sellainen ammatti kuin kotiäiti, niin voisin sellaiseksi rueta, mutta mutta..kun siitä ei kukaan maksa mitään..Tähän asti olenkin tehnyt välillä toimistohommia mieheni yritykseen, kun se onnistuu myös kotoa käsin.
Mutta mitä minä nyt sitten haluan? Sen kun joku voisi kertoa.. Tällä hetkellä jatkan toimistohommia osaksi ja lisäksi toivoisin osa-aikatöitä, sillä niiden avulla tämä arjen sirkuskaan ei leviäisi varmaankaan kasaan. Mutta mitä töitä haluaisin oikeasti tulevaisuudessa tehdä, en osaa sanoa. Edelleen lastensuojelun puoli minua kovasti kiinnostaa ja joka tapauksessa haluaisin työskennellä lasten, nuorten ja perheiden parissa, jos sosionomina työskentelen. Mutta haaveita on monia ja välillä haaveilen tekeväni jotakin ihan muuta kuin sosionomin hommia, kuten töitä omassa kahvilassa tai ravintolassa tai sisustussuunnittelua, mutta..Ainahan saa haaveilla!
Lapsena haaveilin opettajan ammatista ja lempileikkini olikin pitää koulua muille lapsille heidän kyllästymiseen asti. Lukion jälkeen yritinkin hakea opettajakoulutukseen, mutta minun keskinkertaisilla papereilla ei sinne ollut asiaa. Tämän jälkeen suuntasin vuodeksi kasvatustieteen avoimien opintojen pariin, jossa kiinnostuin erityisesti erityislapsien kanssa työskentelystä. Tähänkään opintolinjaan ei minulla rahkeet kuitenkaan riittäneet päästä.
Mieheni tavatessani suuntani vei uuteen kaupunkiin, jonka lähistöltä löytyi lastenohjaaja koulutus, jonne hain ja pääsin. Opiskelujeni välissä sain esikoisen ja pidin välivuoden, mutta silti valmistuin sieltä alle kolmessa vuodessa ja jäinkin taas suoraan äitiyslomalle. Lastenohjaajan töitä ennen kolmannen lapsen syntymää lyhyiden sijaisuuksien verran, mutta työ ei eronnut mitenkään kotona olosta, enkä saanut siitä haluamaani intoa ja haastetta.
Lähdinkin opiskelemaan sosionomiksi Einarin ollessa 1-vuotias ja valmistuin sieltä taas suoraan äitiyslomalle. Minulla on nyt siis sosionomin tutkinto ja lisänä siihen lastentarhanopettajan pätevyys, vaikka päivääkään en niitä hommia ole vielä tehnyt. Opintojen aikana mietin kovasti, mikä puoli työssäni kiinnostaa ja erityisen kiinnostunut olinkin lastensuojelun ja perhetyön puolesta. Mikä kiinnostaa minua edelleen. Siltikin vielä toisinaan mietin, mikä minua ihan oikeasti kiinnostaisi ja myös kiinnostus opiskeluja kohtaan on vielä suuri.
Nyt kun meidän perheen elämä on melko haastavaa ja vaikka meillä ei olisikaan näitä erityislapsia, on ison perheen pyörittäminen melkoista sirkusta, olen viihtynyt erittäin hyvin kotona. Välillä nolottaa myöntää ääneen, mutta jos olisi olemassa sellainen ammatti kuin kotiäiti, niin voisin sellaiseksi rueta, mutta mutta..kun siitä ei kukaan maksa mitään..Tähän asti olenkin tehnyt välillä toimistohommia mieheni yritykseen, kun se onnistuu myös kotoa käsin.
Mutta mitä minä nyt sitten haluan? Sen kun joku voisi kertoa.. Tällä hetkellä jatkan toimistohommia osaksi ja lisäksi toivoisin osa-aikatöitä, sillä niiden avulla tämä arjen sirkuskaan ei leviäisi varmaankaan kasaan. Mutta mitä töitä haluaisin oikeasti tulevaisuudessa tehdä, en osaa sanoa. Edelleen lastensuojelun puoli minua kovasti kiinnostaa ja joka tapauksessa haluaisin työskennellä lasten, nuorten ja perheiden parissa, jos sosionomina työskentelen. Mutta haaveita on monia ja välillä haaveilen tekeväni jotakin ihan muuta kuin sosionomin hommia, kuten töitä omassa kahvilassa tai ravintolassa tai sisustussuunnittelua, mutta..Ainahan saa haaveilla!
Kommentit
Lähetä kommentti