Leijonaemona leijonaemojen kanssa
Kuten jo esittelytekstissä toin ilmi, olen myös leijonaemo. Kun ensimmäinen lapseni sai ADHD-diagnoosin koin tarvetta puhua. Välillä minusta tuntui, että ympärillä olevat ystävät olivat jo liikaakin kuormittuneet meidän perheen ongelmista, joten tarvitsin uuden kanavan purkaa asioita. Silloin löysin tuon aivan mahtavan porukan, leijonaemot, johon hakaudeuin mukaan.
Leijonaemot ovat porukka, joka koostuu erilaisista persoonista, mutta yksi asia yhdistää kaikkia: Erityinen arki erityislapsen kanssa. Vaikka meillä jokaisella on omanlainen polkumme kuljettuna ja jokaisen lapsella erilaiset oireet tai erilainen diagnoosi, vallitsee ryhmässä sellainen vahva yhteinen tunne sekä yhteenkuuluvaisuus. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa ja välillä tunteita voi purkaa myös sosiaalisessa mediassa. Kokoontumisissa jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia, saadaan hyviä vinkkejä toisilta, itketään sekä nauretaan paljon. Siellä tunteet vaihtuvat hetkessä itkusta nauruun ja porukassa vaihdetaan välillä raskastakin huumoria, eihän tätä arkea muuten jaksaisikaan. Siellä toinen emo ymmärtää, jos ei halua puhua tai ymmärtää ne tunteesi jo puolesta sanasta. Siellä en ole koskaan tuntenut olevani yksin. Jopa minä jolle on usein vaikea puhua tunteista vieraiden ihmisten edessä, olen oppinut pikku hiljaa avautumaan ja puhumaan, näyttämään tunteeni.
Voin todeta, että tämä mahtava ryhmä mahtavine tyyppeineen, on ollut yksi kantava voimia vaikeina aikoina ja olen kiitollinen, että olen löytänyt tänne mukaan. Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan vertaistuen voimaa, sillä se on yllättävän voimakas!
Leijonaemot ovat porukka, joka koostuu erilaisista persoonista, mutta yksi asia yhdistää kaikkia: Erityinen arki erityislapsen kanssa. Vaikka meillä jokaisella on omanlainen polkumme kuljettuna ja jokaisen lapsella erilaiset oireet tai erilainen diagnoosi, vallitsee ryhmässä sellainen vahva yhteinen tunne sekä yhteenkuuluvaisuus. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa ja välillä tunteita voi purkaa myös sosiaalisessa mediassa. Kokoontumisissa jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia, saadaan hyviä vinkkejä toisilta, itketään sekä nauretaan paljon. Siellä tunteet vaihtuvat hetkessä itkusta nauruun ja porukassa vaihdetaan välillä raskastakin huumoria, eihän tätä arkea muuten jaksaisikaan. Siellä toinen emo ymmärtää, jos ei halua puhua tai ymmärtää ne tunteesi jo puolesta sanasta. Siellä en ole koskaan tuntenut olevani yksin. Jopa minä jolle on usein vaikea puhua tunteista vieraiden ihmisten edessä, olen oppinut pikku hiljaa avautumaan ja puhumaan, näyttämään tunteeni.
Voin todeta, että tämä mahtava ryhmä mahtavine tyyppeineen, on ollut yksi kantava voimia vaikeina aikoina ja olen kiitollinen, että olen löytänyt tänne mukaan. Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan vertaistuen voimaa, sillä se on yllättävän voimakas!
Kommentit
Lähetä kommentti