Jokainen lapsi ansaitsee oman julkaisun osa 2

Kerkesin vasta hetken opetalla elämää äitinä esikoisen kanssa, kun perheemme kasvoi pienellä tytön tylleröllä. Neitimme jota tässä blogissa tulen kutsumaan nimellä, EMILIA, syntyi eräänä kauniina elokuisena sunnuntai aamuna vaikean synnytyksen jälkeen. Muistan kuinka kätilö sanoi, että sunnuntain lapsista tulee kauniita ja sitä hän onkin. Hetken jouduimme pelkäämään menettävämme hänet, mutta sitkeästi hän taisteli takaisin meidän onneksemme.

Emilia oli vauvana rauhallinen ja erilainen, ei niin vaativa kuin veljensä. Isommaksi kasvettua meille kuitenkin selvisi kuinka vahvatahtoinen ja päättäväinen neiti on kyseessä. Hän on myös erittäin omatoiminen ja itsenäinen eikä juurikaan apuja kysele, josta välillä tunnenkin omantunnon pistoksen. Keskimmäisen rooli ei aina ole helppo ja huomiota joutuu jakamaan pienestä lähtien. (Tästäkin aiheesta lisää myöhemmissä julkaisuissa)

Emilia on nyt siis jo kolmasluokkalainen ja erittäin reipas sellainen. Omat haasteensa neidillä on ilmennyt koulussa keskittymisessa, josta lisää syksymmällä.. Emilia on erittäin sosiaalinen ja viilettää jatkuvasti kavereiden kanssa ympäriinsä. Hän on iloinen, seurallinen ja puhelias eikä ujostele turhia. Hän on myös musikaalinen ja liikunnallinen. Hänen harrastuksiaan tällä hetkellä on tanssi, taitoluistelu sekä uusimpana yleisurheilu, josta pitää kovasti. Hän myös nauttii musiikin kuuntelusta sekä piirtämisestä.

Tämä neiti onkin kasvattanut äidin pinnaa ihan kunnolla omalla hurmaavalla (välillä ei niinkään) huolettomuudellaan (lue myös tavarat aina levällään) sekä vauhdikkuudellaan. Joku opettajistaan vertasikin neitiä joskus iloiseen oravaan, joka hypähtelee paikasta toiseen koko ajan..:)

"Sade tuli tulvana yli pysäkin
Sinä olet ihme, suuri sittenkin Sinulla on ilma ja kyky hengittää Olkapäällä kyyhkynen Vaikket sitä nää. Kertosäe: Sinussa on valo, sinussa on yö Sinulla on sitkeä sydän joka lyö Väsymättä kipinöitä tuuleen Valaisemaan tietä pimeää."
(Juha Tapio, Sitkeä Sydän)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsiluku, milloin se on täynnä?

Jokin aika sitten silmiini osui blogiteksti, joka käsittelu lapsilukua ja sitä, milloin se on täynnä. Olen itsekin jonkin aikaa samaa aihetta pohtinut, joten päätimpä ottaa kopin ja purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Kysymys kuuluukin, Milloin tietää että lapsiluku on oman perheen osalta täynnä? Meillä on perheessä neljä lasta. Emme ole koskaan puhuneet tai suunnitelleet mieheni kanssa sitä, kuinka monta lasta meillä olisi haaveissa. Tiesimme vain heti, että haluamme lapsia. Kolmen lapsen jälkeen tuntui siltä, että nyt meidän perhe on täydellinen ja möin sekä lahjoitin kaiken vauvatavaran pois. Silloin perheemme tuntui olevan riittävän täydellinen. Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin iski se kuuluisa tauti, vauvakuume. Koitin olla elämättä tunteella ja järkeillä asiaa siten, että perheessämme oli haastetta jo riittävästi sekä työmaata kahdelle aikuiselle paljon. Aloitin opiskelun ja koitin etsiä elämässä uusia haasteita perheen ulkopuolelta, mutta kaipaus vauvaa ja vauva-aikaa oli p
Lue lisää

Minä olen..

Mietin miten aloittaisin tämän blogini, joka on muuten minulle ensimmäinen ja koko juttu ihan uutta..No ajattelin että voisin esitellä itseni, joten tässä tulee.. Minä olen 32-vuotias, niin mikä minä sitten olen..Minä olen.. - NAINEN, tosin en kovin naisellinen ja kaunis, ylipainoinenkin.. - ÄITI x4, keskinkertainen sellainen ja usein jopa sen alle - VAIMO, ylihuolehtiva ja väsynyt sellainen - SOSIONOMI, joka ei ole päivääkään niitä töitä tehnyt - KOTIÄITI, ei yhteiskunnassamme kovinkaan arvostettua - TYTÄR, välillä kovin kiittämätön - SISKO, etäinen sellainen - YSTÄVÄ, jolla ei muka ole koskaan aikaa - LEIJONAEMO, joka taistelee väsymykseen asti lastensa puolesta Ja miksi tämä blogi? Se on kertomus tästä kaikesta, elämästäni. Se sai alkunsa eräänä väsyneenä aamuna lomalta palatessamme, lomalta joka oli kaukana täydellisyyttä. Kirjoitin ekan kirjoituksen ruutupaperille autossa ja hetken jo meinasin jättää tämän rohkeuden puuttuessa julkaisematta. Mutta koska päätin aloitt
Lue lisää

Millainen äiti halusin olla ja Millainen minusta tuli..

Kuva
Äitienpäivän lähestyessä halusin pohtia sitä asiaa, millainen äiti olen ja millainen olisin halunnut olla. Meillä jokaisella on varmaan mielikuvia siitä miten missäkin tilanteessa toimimme. Nuorina päätämme, että emme halua toimia kuten omat vanhempamme ja haluamme toimia tietyllä tavalla. Melko usein tämä haave/mielikuva ei kuitenkaan kohtaa saapuvan todellisuuden kanssa.  Näin myös minulla. Haaveilin jo melko nuorena äitiydestä ja tiesin aina, että jonakin päivänä minulla on omia lapsia. En kuitenkaan kokenut mitään valtavaa vauvakuumetta, mutta elämässäni tuli tilanne, jolloin perheen perustaminen tuntui luonnolliselta ja helpolta. Ennen esikoisen syntymää haaveilin äitiydestä ja sen ihanuudesta. Siitä kuinka kävisimme lasten kanssa joka paikassa, ulkoilisimme, retkeilisimme ja viettäisimme leppoisaa perheaikaa. Haaveilin olevani rento äiti, joka leikkii ja touhuaa paljon lastensa kanssa ja joka jaksaa hoitaa kodin loistavasti. Ja jolla on pitkä pinna ja joka ei koskaan tarvits
Lue lisää