Jokainen lapsi ansaitsee oman julkaisun osa 4

Vuonna 2014 syksyllä syntyi perheeseemme koko perheen silmäterä Ilona. Isommat sisarukset olivat kovia hoitamaan pientä neitiä ja edelleen Ilona on koko perheen ilopilleri. Ekan kerran vietin rauhallisen vauva-ajan ja kaikki oli jotenkin rennompaa kuin ennen.

Ilona on musikaalinen ja nauttii laulamisesta sekä tanssimisesta. Tarkoitus olisikin aloittaa satubaletti ensi syksynä ja muskarissa olemmekin jo käyneet. Hän tykkää leikkiä ja nauttii siitä, kun sisarukset ottavat hänet mukaan leikkeihin. Mutta luonnettakin jo löytyy ja välillä hän on kuin pikku pippuri. Omatahto pitäisi aina saada läpi ja kun kaikki ei mene oman mielenmukaan sen kuulee naapuritkin. Uhmaikää pahimmillaan, tai parhaimmillaan..

Syksyllä Ilona aloittaa päiväkodin, joten arkemme muuttuu merkittävästi.

Paljon olen tältä neidiltä oppinut ja äidiksi kasvanut uudella tapaa. Monen vuoden väsymyksen jälkeen äitiydestä on oppinut nauttimaan sekä huomaamaan ne pienetkin hyvät hetket.

"Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan,
niin minä sinua vaan. Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin. Minä sinua vaan."
(Jenni Vartiainen, Minä sinua vaan)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsiluku, milloin se on täynnä?

Jokin aika sitten silmiini osui blogiteksti, joka käsittelu lapsilukua ja sitä, milloin se on täynnä. Olen itsekin jonkin aikaa samaa aihetta pohtinut, joten päätimpä ottaa kopin ja purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Kysymys kuuluukin, Milloin tietää että lapsiluku on oman perheen osalta täynnä? Meillä on perheessä neljä lasta. Emme ole koskaan puhuneet tai suunnitelleet mieheni kanssa sitä, kuinka monta lasta meillä olisi haaveissa. Tiesimme vain heti, että haluamme lapsia. Kolmen lapsen jälkeen tuntui siltä, että nyt meidän perhe on täydellinen ja möin sekä lahjoitin kaiken vauvatavaran pois. Silloin perheemme tuntui olevan riittävän täydellinen. Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin iski se kuuluisa tauti, vauvakuume. Koitin olla elämättä tunteella ja järkeillä asiaa siten, että perheessämme oli haastetta jo riittävästi sekä työmaata kahdelle aikuiselle paljon. Aloitin opiskelun ja koitin etsiä elämässä uusia haasteita perheen ulkopuolelta, mutta kaipaus vauvaa ja vauva-aikaa oli p
Lue lisää

Minä olen..

Mietin miten aloittaisin tämän blogini, joka on muuten minulle ensimmäinen ja koko juttu ihan uutta..No ajattelin että voisin esitellä itseni, joten tässä tulee.. Minä olen 32-vuotias, niin mikä minä sitten olen..Minä olen.. - NAINEN, tosin en kovin naisellinen ja kaunis, ylipainoinenkin.. - ÄITI x4, keskinkertainen sellainen ja usein jopa sen alle - VAIMO, ylihuolehtiva ja väsynyt sellainen - SOSIONOMI, joka ei ole päivääkään niitä töitä tehnyt - KOTIÄITI, ei yhteiskunnassamme kovinkaan arvostettua - TYTÄR, välillä kovin kiittämätön - SISKO, etäinen sellainen - YSTÄVÄ, jolla ei muka ole koskaan aikaa - LEIJONAEMO, joka taistelee väsymykseen asti lastensa puolesta Ja miksi tämä blogi? Se on kertomus tästä kaikesta, elämästäni. Se sai alkunsa eräänä väsyneenä aamuna lomalta palatessamme, lomalta joka oli kaukana täydellisyyttä. Kirjoitin ekan kirjoituksen ruutupaperille autossa ja hetken jo meinasin jättää tämän rohkeuden puuttuessa julkaisematta. Mutta koska päätin aloitt
Lue lisää

Millainen äiti halusin olla ja Millainen minusta tuli..

Kuva
Äitienpäivän lähestyessä halusin pohtia sitä asiaa, millainen äiti olen ja millainen olisin halunnut olla. Meillä jokaisella on varmaan mielikuvia siitä miten missäkin tilanteessa toimimme. Nuorina päätämme, että emme halua toimia kuten omat vanhempamme ja haluamme toimia tietyllä tavalla. Melko usein tämä haave/mielikuva ei kuitenkaan kohtaa saapuvan todellisuuden kanssa.  Näin myös minulla. Haaveilin jo melko nuorena äitiydestä ja tiesin aina, että jonakin päivänä minulla on omia lapsia. En kuitenkaan kokenut mitään valtavaa vauvakuumetta, mutta elämässäni tuli tilanne, jolloin perheen perustaminen tuntui luonnolliselta ja helpolta. Ennen esikoisen syntymää haaveilin äitiydestä ja sen ihanuudesta. Siitä kuinka kävisimme lasten kanssa joka paikassa, ulkoilisimme, retkeilisimme ja viettäisimme leppoisaa perheaikaa. Haaveilin olevani rento äiti, joka leikkii ja touhuaa paljon lastensa kanssa ja joka jaksaa hoitaa kodin loistavasti. Ja jolla on pitkä pinna ja joka ei koskaan tarvits
Lue lisää