Lapsiluku, milloin se on täynnä?
Jokin aika sitten silmiini osui blogiteksti, joka käsittelu lapsilukua ja sitä, milloin se on täynnä. Olen itsekin jonkin aikaa samaa aihetta pohtinut, joten päätimpä ottaa kopin ja purkaa ajatuksia kirjoittamalla.
Kysymys kuuluukin, Milloin tietää että lapsiluku on oman perheen osalta täynnä?
Meillä on perheessä neljä lasta. Emme ole koskaan puhuneet tai suunnitelleet mieheni kanssa sitä, kuinka monta lasta meillä olisi haaveissa. Tiesimme vain heti, että haluamme lapsia. Kolmen lapsen jälkeen tuntui siltä, että nyt meidän perhe on täydellinen ja möin sekä lahjoitin kaiken vauvatavaran pois. Silloin perheemme tuntui olevan riittävän täydellinen.
Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin iski se kuuluisa tauti, vauvakuume. Koitin olla elämättä tunteella ja järkeillä asiaa siten, että perheessämme oli haastetta jo riittävästi sekä työmaata kahdelle aikuiselle paljon. Aloitin opiskelun ja koitin etsiä elämässä uusia haasteita perheen ulkopuolelta, mutta kaipaus vauvaa ja vauva-aikaa oli pelottavankin suuri. Näin me puhuimme ja mietimme ja teimme päätöksen, että vauva saisi tulla ja niin perheemme kasvoi yhdellä ihmeellä lisää. Voin sanoa, että vauva-aika tuli kaikin puolin koko perheen kannalta hyvään saumaan ja äitiyslomani hoitovapaineen oikeaan kohtaan elämää. Sain koota puuttuneita voimia kotona ja elää lasten haasteiden kanssa ilman työelämän paineita.
Minulla on ollu melkein aina vauvakuume ja edelleen se aika-ajoin tahtoo nostaa päätään. Tosin näiden 3-vuoden aikana en enää ole kaivannut niin paljon sitä vauva-aikaan palaamista sekä siihen liittyviä asioita, mutta rehellisesti on myönnettävä, että nyt kun minun vauvani alkaa olla 3-vuotta niin hetkittäin se käy mielessä, vieläkö meille voisi tulla yksi lapsi lisää?!
En tiedä mihin oma vauvakuumeeni ja haaveeni suuremmasta perheestä perustuu. Onko se ajan kultaamiin muistoihin leppoisasta vauva-ajasta. Onko se paniikkia elämäntilanteen pakottamasta työhön lähdöstä vai onko se pelkoa omasta vanhenemisesta. Vai onko se vain niin suuri kaipaus saada vielä kerran oma lapsi syliin ja saada kulkea hänen vierellään elämän pituinen matka. Joka tapauksessa olemme päättäneet ottaa aikalisän asian kanssa. Vaikka hetkittäin mieli ja tunteet meinaa saada vallan asian kanssa, järki koittaa takoa sille järkeä. Aika ei ole nyt oikea uudelle vauvalle ja sen tuomalle työmaalle, se meneekö vauvakuumekin lopullisesti aikalisän myötä ohi ei tiedä, sen näkee elämällä eteenpäin.
Ja vaikka käskin jo ystäviäni muistuttamaan, että vauvakuumeen iskiessä pahaksi ottaisin ensin sen lemmikin, niin vielä en kuitenkaan sano: EI KOSKAAN!
Mutta vastausta siihen, milloin tietää että perhekoko ja lapsiluku on sopiva, en osaa vastata..Jos joku osaa sen kertoa niin kuulisin mielelläni?
Kysymys kuuluukin, Milloin tietää että lapsiluku on oman perheen osalta täynnä?
Meillä on perheessä neljä lasta. Emme ole koskaan puhuneet tai suunnitelleet mieheni kanssa sitä, kuinka monta lasta meillä olisi haaveissa. Tiesimme vain heti, että haluamme lapsia. Kolmen lapsen jälkeen tuntui siltä, että nyt meidän perhe on täydellinen ja möin sekä lahjoitin kaiken vauvatavaran pois. Silloin perheemme tuntui olevan riittävän täydellinen.
Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin iski se kuuluisa tauti, vauvakuume. Koitin olla elämättä tunteella ja järkeillä asiaa siten, että perheessämme oli haastetta jo riittävästi sekä työmaata kahdelle aikuiselle paljon. Aloitin opiskelun ja koitin etsiä elämässä uusia haasteita perheen ulkopuolelta, mutta kaipaus vauvaa ja vauva-aikaa oli pelottavankin suuri. Näin me puhuimme ja mietimme ja teimme päätöksen, että vauva saisi tulla ja niin perheemme kasvoi yhdellä ihmeellä lisää. Voin sanoa, että vauva-aika tuli kaikin puolin koko perheen kannalta hyvään saumaan ja äitiyslomani hoitovapaineen oikeaan kohtaan elämää. Sain koota puuttuneita voimia kotona ja elää lasten haasteiden kanssa ilman työelämän paineita.
Minulla on ollu melkein aina vauvakuume ja edelleen se aika-ajoin tahtoo nostaa päätään. Tosin näiden 3-vuoden aikana en enää ole kaivannut niin paljon sitä vauva-aikaan palaamista sekä siihen liittyviä asioita, mutta rehellisesti on myönnettävä, että nyt kun minun vauvani alkaa olla 3-vuotta niin hetkittäin se käy mielessä, vieläkö meille voisi tulla yksi lapsi lisää?!
En tiedä mihin oma vauvakuumeeni ja haaveeni suuremmasta perheestä perustuu. Onko se ajan kultaamiin muistoihin leppoisasta vauva-ajasta. Onko se paniikkia elämäntilanteen pakottamasta työhön lähdöstä vai onko se pelkoa omasta vanhenemisesta. Vai onko se vain niin suuri kaipaus saada vielä kerran oma lapsi syliin ja saada kulkea hänen vierellään elämän pituinen matka. Joka tapauksessa olemme päättäneet ottaa aikalisän asian kanssa. Vaikka hetkittäin mieli ja tunteet meinaa saada vallan asian kanssa, järki koittaa takoa sille järkeä. Aika ei ole nyt oikea uudelle vauvalle ja sen tuomalle työmaalle, se meneekö vauvakuumekin lopullisesti aikalisän myötä ohi ei tiedä, sen näkee elämällä eteenpäin.
Ja vaikka käskin jo ystäviäni muistuttamaan, että vauvakuumeen iskiessä pahaksi ottaisin ensin sen lemmikin, niin vielä en kuitenkaan sano: EI KOSKAAN!
Mutta vastausta siihen, milloin tietää että perhekoko ja lapsiluku on sopiva, en osaa vastata..Jos joku osaa sen kertoa niin kuulisin mielelläni?
Kommentit
Lähetä kommentti