Erilainen kesä

Olen viimeiset 10 vuotta viettänyt kesät kotona lasten kanssa. Tämä on ollut helpoin järjestely ja emme ole tarvinneet järjestellä lapsille kesäksi hoitoa tai muuta toimintaa. Lisäksi pidän tärkeänä, että lapset saavat viettää, niin päiväkodissa ja koulussa ollessaan, myös kunnolla lomaa vailla aamuheräämisiä. Niin siis myös tänä kesänä...

Meidän kesälomat on aina koostunut pitkälti normaaliarjesta ja reissut on ajoitettu miehen loma-aikoihin. Olen kuitenkin ihminen, joka ei jaksa lojua kotona koko kesää, joten haluan keksiä myös lapsille erilaista aktiviteettia, kuten uimareissuja, retkiä torille ja pyöräretkiä. Niin siis myös tänä kesänä..

Positiivista uutta tähän kesään meille toi lasten harrastusten kautta tulleet leirit, joista ensimmäinen oli Eemelin unelmien jääkiekkoleiri. Eemeli pääsi Teemu Selänteen pitämälle kiekkoleirille Vuokattiin ja oli siis ekaa kertaa yötä yksin vieraassa ympäristössä. Leiri kesti 5 päivää ja kaikki meni tosi hyvin. Itse vietimme lomaa sillä aikaa Vuokatissa ja kävimme välillä seuraamassa leirillä jääharjoituksia, mutta muuten poika selviytyi leirillä itse. Olen todella ylpeä, että minun ADHD-lapseni pärjäsi niin hienosti uudessa ympäristössä ja otti vastuuta itsestään. Toinen leiri Eemelillä on vielä ennen koulun alkua Mikkelissä. Myös meidän isompi neiti pääsee ensimmäiselle taitoluisteluleirille parin yön päästä. Se järjestetään kotikaupungissamme ja toimii päiväleirinä, mutta on hieno kokemus hänellekin.

Sitten vähän ikävämpää erilaisuutta kesäämme on tuonut Einarin poissaoloepilepsia ja sen lääkityksen tuomat sivuoireet. Olemme olleet täysin riippuvaisia hänen voinnistaan, joka vaihtelee kuin vuoristorata. Tämä on tuonut varsinkin reissussa suurta haastetta mm. ruokailuihin. Einari ei kestä juurikaan ruuanhajua, joten ruokapaikkojen löytäminen on ollut suuri haaste. Välillä hän ei voi tulla edes ravintolaan sisälle, kun siellä olevat ruuanhajut tekee huonovointiseksi. Myös ruuan löytäminen on ollut haaste. Monet ruuat etovat häntä tällä hetkellä ja välillä tuntuu, että hän elääkin pelkällä puurolla. Tämä oli yksi suuri rasite meidän kesälomareissulla (enkä syyllistä millään tavalla lasta!!) ja monta kertaa kävikin niin, että ruoka-annos jäi kokonaan syömättä. Onneksi meillä oli mukana pikapuuroja ja vedenkeitin, sillä niiden avulla pelastimme monta reissupäivää!

Meidän isompi poika, Eemeli, on lääketauolla kesän aikana AHD-lääkityksestään. Yleensä kesän kaksi ensimmäistä viikkoa ovat aina haastavia: uhmaa, kiusaamista, toisten ja varsinkin minun ärsyttämistä sekä raivoamista. Mutta sen jälkeen poika tasoittuu ja arki helpottaa. Toisin kävi tänä kesänä, sillä sitä helpotusta ei ole vielä kuulunut. Tilanne on ollut hyvin vaikea ja raskas koko kesän. Pojan käytös on ollut todella haastavaa ja toisten härnääminen sekä kiusaaminen jatkuvaa. Jos hän ei kiusaa muita, kiukuttelee jostakin muusta tai käyttäytyy muuten vain huonosti. Käytös on pitkälti sellaista minua provosoivaa ja vaikka kuinka olen koittanut ymmärtää ja kestää, niin  tällä viimeisellä lomareissulla iski totaalinen väsymys ja pinna meni. Ja vaikka mitä kivaa yritimme pojalle järjestää, käytös vaan jatkui samanlaisena koko ajan. Koko reissu meni siis lähinnä tapellessa pojan kanssa ja molemmin puolin tuli sanottua asioita, joita emme tarkoita. Koko reissusta jäi päällimmäiseksi vain pahamieli ja syyllisyys, etten enää jaksanut yhtään pojan käytöstä. Tuntuu, että pinna ei enää kestänyt sitäkään vähäistä häsläämistä ja tuntuu, että jatkuvasti huusin lapseni kanssa kilpaa. Juuri nyt on sellainen "lyöty" olo ja tarvitsisin lomaa omasta lapsesta. Tunnen itseni TODELLA huonoksi äidiksi jälleen kerran!

Ja sitten oma jaksaminen on ollut kortilla. Olen yleensä melko aikaansaava ja järjestelmällinen, mutta tänä kesänä moni asia on jäänyt tekemättä tai kesken. Hyvä esimerkki tästä on ns. kasvimaani, johon innostuksen puuskassa sain mullat ruukkuihin, mutta koko kesänä en siemeniä tai taimia ruukkuihin. Samaa on ollut huomattavissa muissakin arjen askareissa: astiat saattavat jäädä iltapalalta pöytään odottamaan aamua, pyykit koneeseen tai niin kuin nytkin laukut eteiseen purkamatta. Tiedän ettei tämä ole vakavaa, mutta oma saamattomuuteni ärsyttää minua suunnattomasti.

Eikä tämän kirjoituksen ole tarkoitus kertoa, että meillä olisi ollut huono kesä. Tämä on ollut erilainen, mutta onneksi jää niitä hyviäkin muistoja, jotka pitemmän päälle kantaa kauemmaksi kuin nämä nyt mielenpäällä olevat huonommat muistot.