Tuskaiset aamut
En tiedä onko aamut kaikille adhd-lapsille yhtä vaikeita, vai onko tämäkin yksilöllistä, mutta meillä aamut on ainoa asia, johon kaipaisin apua. Meillä esikoinen, viidenluokkalainen, ei aamuisin saa itsekseen mitään aikaan. Sängystä ylösnousemiseen menee se 20-30 minuuttia ja tuhat toistoa "Nyt ylös". Lääkkeet jää ottamatta, jos et anna niitä eteen ja aamupala kestää helposti toiset 30min. Aamupala-aika menee lähinnä toisten ärsyttämiseen ja kiusaamiseen. Yleensä tässä vaiheessa itsellä nousee jo savu korvista ja kello alkaa olla jo 7, jolloin pojan pitäisi olla lähdössä kohti bussipysäkkiä. Hyvin useina aamuina pukeminenkin kestää tuhottoman pitkään, sillä jokaisen vaatekappaleen jälkeen, hän jää lukemaan Aku Ankkaa. Ja kun tarpeeksi monta kertaa hoputat, oma äänentasokin alkaa nousta, pojalla nousee kiukku ja riitä on valmis. Liian useana aamuna huudamme toisillemme pää punaisena ja poika lähtee pysäkille ovia paiskoen, vihaisena, ja joutuu juoksemaan koko matkan. Tästä jää itsellenikin koko päiväksi paha mieli. Ja onhan mulla aamulla huolehdittavana ne kolme muutakin lasta, jotka tosin onneksi ovat hieman omatoimisempia. Pienimmäinen tietysti tarvitsee apua pukemisessa ja välillä kiireen keskellä tulee niitä kiukkupussikohtauksia. Keskimmäiset vaativat lähinnä muistuttelua, mitä kulloinkin pitäisi olla koulussa mukana..luistimet,sukset,uimakamat ja ja ja..Aamut on siis lähes tulkoon aina helvetistä!
Sitten ne viisi vinkkiä, jotka Iltalehdestä sain :
1. Tee esivalmistelut illalla
2.Nouse aikaisemmin
3. Luo rutiinit
4.Treenaa
5. Kolmen lista
1. Joskus teinkin sitä, että laitoin lapsille vaatteet illalla valmiiksi ja pakkasin hoito reput. Nykyisin ei äidin valitsemat vaatteet kelpaa kuin pienimmälle ja kun iltakin tuntuu usein olevan melkoista kaaosta, jää vaatteiden valinta aamuun. Hiihto- ja luistelukamat pyrin lasten kanssa katsomaan reppuihin valmiiksi jo illalla, mutta siitäkin huolimatta niitä kuskataan kouluun, kun ne löytyvät eteisen lattialta lasten lähdettyä kouluun.
2. Nouse aikaisemmin, AIKAISEMMIN! Eikö kuudelta ole jo tarpeeksi aikaisin. Olen itsekin melko hidas heräämään aamulla ja on työn takana saada itsensäkin ylös sängystä kellon soitua. Ja tähän ei tunnu auttavan edes se, että menee iltaisin nukkumaan aikaisin. Toivotonta. Haaveeni olisikin, että heräisin puoli tuntia aikaisemmin kuin lapset ja saisin hoitaa omat aamuhommat ja syödä aamupalan rauhassa.
3. Rutiinien luominen on erityislasten kanssa hyvin tärkeää ja tästä syystä meillä toistuukin jo aamuisin sekä iltaisin tietty kaava. Lasten ollessa pienempiä tämä kaava oli näkyvillä myös kuvakorteilla, mutta nyt on varmasti jo sisäänrakentunut koko porukalle siten, että PITÄISI toimia vaikka unissaan..mutta..
4. Ai miten ihana ajatus olisi, että aamu alkaisi niin myöhään, että kerkeisin treenata ennen lasten heräämistä. Monenkohan aikaan tämän jutun kirjoittajan lapset heräävät? Se että tekisin pienen aamulenkin tai vaikka venyttelyt/jumpan tarkoittaisi, että kello soisi jo ennen viittä!!
5. Kolmen lista tarkoittaa, että edellisenä päivänä miettii kolme asiaa, jotka sinä päivänä tulee tehdä. Näiden motivoimana aamu lähtee sitten paremmin käyntiin. Tämä on toisaalta kyllä totta, sillä itsekin usein mietin asiat jotka sen päivän aikana teen ja siten niihin on helpompi tarttua toimeen. Se auttaako se aamua helpommaksi lasten kanssa onkin eri juttu. Ehkä minun pitäisikin miettiä kolme asiaa, jotka voin jättää aamuisin tekemättä, että aamusta ei tulisi niin kiireisiä.
Kun vihdoin saan isommat koulutielle sekä nuorimman aamutoimet tehtyä tai vietyä hänet päiväkotiin, jää jälkeen usein pahanmielen lisäksi kuvanmukainen sotku. Siitähän on sitten hyvä aloittaa päivä, ei niinkään puhtaalta pöydältä!
Lopuksi voi tiivistää, että kauhulla odotan sitä aikaa, kun itsekin pitäisi olla jollakin kellon lyömällä töissä ja tämä aamukaaos pitäisi selvittää ennen sitä. Tai jos onkin niin, että itse pitää lähteä aikaisemmin kuin lasten. Selviääköhän nämä kouluun enää ollenkaan?
Kommentit
Lähetä kommentti