Mikä sinusta tulee isona?




"Koulussa kun kysyttiin

mikä musta tulee isona

laulaja tai lätkänpelaaja

ei lapsena häpeää tunneta
ennen kuin joku luokas nauraa

En koskaan vastannut tehtävänantoon

mieli samos metsiä, raaputin pulpettia

tutkin kämmenen viivoja

unelmani täyteen panee joku muu
ja ne kertoi ei musta mitään tuu

Lauletaan kovempaa

kun pitäs olla hiljaa

ei paineta leukaa rintaan

ennen ku kasvetaan viljaa
nostetaan keskikaljamaljat ilmaan
tänään ihmisen puolikas
on huomenna leijonakuningas
on huomenna leijonakuningas"
tänään ihmisen puolikas

(Ellinoora- Leijonakuningas)

Meistä jokainen on lapsena haaveillut jostakin ammatista. Muistan, että lapsena aina pohdittiin, mikä minusta tulee isona. Aikuiset myös kyselivät sitä meiltä lapsilta lähinnä huvittuneena. Myös omat lapseni jo nyt pieninä välillä miettivät, mihin menevät töihin tai mitä heistä isona tulee.
Omista lapsista yksi haluaa olla NHL-tähti, toinen välillä kampaaja/kynsienlaittaja ja välillä jotakin muuta, kolmas unelmoi poliisin, palomiehen,eläinlääkärin tai lastentarhanopettajan välillä sekä aikoo tehdä niitä kaikkia tulevaisuudessa vuorotellen ja pienimmäinen haluaa tulla isoksi tytöksi ja äidiksi. Muistatko sinä itse miksi halusit isona tulla?

Minä muistan... Haaveilin koko lapsuuden (niin kauan kuin muistan) opettajan ammatista. Leikin paljon koulua ja istutin veljeni kavereineen koulunpenkkiin ja opetin heitä lukemaan. Myöhemmin yläkoulun puolella aloin haaveilemaan erityisopettajan työstä ja työstä haastavien lasten parissa. Luin Torey Haydenin kirjoja, jotka kertoivat erityisen haastavista lapsista, joiden kanssa naisopettaja onnistuneesti työskenteli. Mutta mihin nämä urahaaveet sitten jäi? Kun valmistuin lukiosta hain kun hainkin opiskelemaan sekä luokanopettajaksi ja erityispettajaksi pääsemättä kumpaankaan. Ja sitten en enää hakenutkaan.. Löysin helpomman tien löytää ammatti, tuli perhe ja muu elämä. Elämä vei toiseen suntaan, kun unelmat. Toki olen löytänyt nyt uuden ammatin ja uudet haasteet ja unelmatkin, mutta ehkä jossakin syvällä elää vielä sekin unelma erityisopettajan ammatista. Toisaalta onhan minulla melkoinen erityisopettajan työ täällä kotonakin. Ehkä lapsuuden unelma-ammatti ei koskaan pyyhkiydy pois ja toisaalta onhan tässä vielä aikaa tavoitella unelmiaan, eihän niitä ilmankaan voi elää...

Ehkä lasteni unelmat tulevaisuuden suhteen tulevat vielä muuttumaan moneen kertaan. Ehkä lapseni unelma NHL-tähteydestä tulee vielä laskemaan matalammalle tasolle, mutta uskon että nämä korkeallekin tavoitetut unelmat kantavat elämässä eteenpäin ja antavat motivaatiota moniin asioihin. Jokaisella tulisi olla unelma jostakin, toivottavasti sinullakin on!

Minulla alkoi uutena kuukauden teemana itseni tutkiskelussa unelmat, niiden löytäminen ja niiden saavuttaminen. Tälläisiä ajatuksia siis nousi nyt alkuun tästä aiheesta mieleen. Katsotaan miten syvälle omiin unelmiin pääsen tämän kuukauden aikana.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt tai ei koskaan lähden aurinkoon

Kuva
Pääsimme viimein pitkään odottamallemme lomamatkalle Rhodokselle. Tämä oli perheemme ensimmäinen matka lähimaitamme edemmäs. Lapset jännittivät kovasti, kun lentokenttähotellista lähdimme matkaan klo 5.00. Täytyy kyllä myöntää, että jännitin itsekin aika kovasti sillä en ole mikään maailmanmatkaaja tai etevä kielissä. Lentokentällä kaikki sujui kuitenkin oikein mallikkaasti ja jännityskin oli paljon pienempi, kun pääsimme oikeaan koneeseen. Matka meni nopeasti torkkuessa ja pieninkin matkalainen jaksoi todella hyvin. Myös kohteessa lentokentällä kaikki sujui mallikkaasti, kuin oppikirjan mukaan ja jopa sukkulakyyti autovuokraamollekin löytyi nopeasti. Mutta sitten koimme ensimmäisiä vastoin käymisiä autonvuokrauksen kanssa. Vuokraamossa väitettiin, ettei mieheni ajokortti sovellu ajamiseen Kreikassa. Olimme ymmällämme ja emme oikein tienneet miten toimia. Jonkin aikaa asioita selvitellessä virkailijan kanssa saimme kuitenkin auton ja lähdimme 200e köyhempinä kuin aikaisemmin o...
Lue lisää

Peikko nimeltä epilepsia osa 1

Epilepsia, sana jota en koskaan ollut uskaltanut sanoa ääneen..Puoli vuotta sitten alkoi Einari pysähtyä yhtäkkiä. Kesken puheen lopetti puhumisen, kesken leikin leikkimisen, kesken syömisen syömisen..Aluksi se jopa huvitti meitä- uskomaton taito jäädä miettimään asioita (olihan lapsemme aikaisemminkin jäänyt omiin aatoksiin tai mielikuvitukseen). Kunnes poissaolot lisääntyivät.Niitä oli päivittäin, useita. Silloin ensimmäisen kerran hiipi ajatus päähäni, voisiko se olla..mutta sitä sanaa en uskaltanut sanoa ääneen edes miehelleni. En uskaltanut ottaa sitä heti puheeksi päiväkodissa, en missään.. Sitten huolestui mieheni (Hänellä ei ole tapana pienistä huolestua..) ja sitten muutkin ympärillä alkoivat huomata poissaolokohtaukset. Otin varovasti asian esille esikoulun palaverissa, jossa olivat mukana myös psykologi. Ja yhtäkkiä asia alkoi vyörymään eteenpäin, asia otettiin erittäin vakavasti, vaikka koitin itse hieman naurahtaa ja muistutin pojan taipumuksesta jäädä omiin ajatuksiin..Ja...
Lue lisää

Erilainen kesä

Olen viimeiset 10 vuotta viettänyt kesät kotona lasten kanssa. Tämä on ollut helpoin järjestely ja emme ole tarvinneet järjestellä lapsille kesäksi hoitoa tai muuta toimintaa. Lisäksi pidän tärkeänä, että lapset saavat viettää, niin päiväkodissa ja koulussa ollessaan, myös kunnolla lomaa vailla aamuheräämisiä. Niin siis myös tänä kesänä... Meidän kesälomat on aina koostunut pitkälti normaaliarjesta ja reissut on ajoitettu miehen loma-aikoihin. Olen kuitenkin ihminen, joka ei jaksa lojua kotona koko kesää, joten haluan keksiä myös lapsille erilaista aktiviteettia, kuten uimareissuja, retkiä torille ja pyöräretkiä. Niin siis myös tänä kesänä.. Positiivista uutta tähän kesään meille toi lasten harrastusten kautta tulleet leirit, joista ensimmäinen oli Eemelin unelmien jääkiekkoleiri. Eemeli pääsi Teemu Selänteen pitämälle kiekkoleirille Vuokattiin ja oli siis ekaa kertaa yötä yksin vieraassa ympäristössä. Leiri kesti 5 päivää ja kaikki meni tosi hyvin. Itse vietimme lomaa sillä aikaa ...
Lue lisää