Oman minäni neljä puolta
Nyt olen ottanut seuraavaan aiheeseen enemmän aikaa, sillä väsymys on painanut päälle. Tällä kertaa tutustuttiin omaan neljään ulottuvuuteen: kehoon, mieleen, tunteisiin ja sisimpään. Tarkastelin asioita, jotka vaikuttavat itseeni menneessä, nyt, tulevaisuudessa ja tällä viikolla. Arvioin kuinka, tyytyväinen olen omiin elämänalueisiin keho (uni, liikunta, terveys,ravinto), tunteet (parisuhde, tunne itsestä, ystävät, perhepiiri), mieli (tiedot,taidot, työ, harrastukset) ja sisin (muiden auttaminen, unelmat, elämän tarkoitus, itsensä kehittäminen).
Näistä osa-alueista nousi paljonkin ajatuksia, jonka takia niitä halusin työstää ajan kanssa. Osaan olin erittäin tyytyväinen itsessäni, kuten elämäntaparemontin mukana tuoneeseen uneen, liikuntaan, harrastuksiin ja ravintoon. Minun elämäni on myös erittäin rikas siltä osin, että elämässäni vaikuttaa monia hyviä ystäviä lähellä ja kaukana.
Suurimpana kysymysmerkkinä minulla oli unelmat. Mitä ne on? Nuorempana haaveilin omasta perheestä, talosta, ammatista jne..Ja ne olen saavuttanut jo. Olen herännyt siihen kauheaan ajatukseen, että eikö minulla enää 32-vuotiaana ole mistään mistä unelmoida. Ehkä se johtuu tämän hetkisestä arjesta, jossa voimavarat on keskitetty selviämään nykyhetkessä tai ehkä se johtuu siitä, että olen saanut jo nuorena niin paljon. Totta kai hetkittäin unelmoin uudesta toimivammasta kodista, matkustelusta ja harrastamisesta, mutta nekin on asioita, joita ilmankin pärjään. Toisaalta olen aina ajatellut, että kun ei ole enää mistähaaveilla, on elämä lähes ohi. Onko siis elämäni jo ohi? Vai löytäisinkö jostakin itselleni asioita joiden eteen tehdä työtä?
Toinen tällä hetkellä itseä kuormittava asia on työ tai pikemminkin sen puuttuminen ja kaikki se paine, mikä työn arvostukseen liittyy. Olen nyt jonkin aikaa ollut työttömänä ja etsiskellyt itselle tai sanotaanko paremminkin perheelleni sopivaa työpaikkaa. Jos minulla ei olisi lapsia tai niihin liittyviä rajoituksia, voisin työtä valitessa ajatella sitä mikä minua kiinnostaa. Nyt olen antanut muutaman itselle mielenkiintoisen paikan mennä ohi, sillä tiedän, ettei ne sovellu meidän perheen arkeen, jossa on noin sata liikkuvaa osaa. Olenkin lähinnä oman jaksamisen ja kaikkien lasten pakollisten menojen takia etsinyt osa-aikatyötä, mutta sen löytyminen on osoittautunut haasteeksi. Olen myös kysellyt lyhyitä sijaisuuksia, mutta toistaiseksi mitään ei ole löytynyt. Tämä tosiaan on asia, joka pyörii paljon mielessä sekä vaikuttaa elämääni tässä hetkessä melko paljon.
Tälläisiin ajatuksiin siis päätän kaksi edellistä viikkoa ja lähden kohti seuraavaa viikkoa ja sen tuomia pohdintoja.
Näistä osa-alueista nousi paljonkin ajatuksia, jonka takia niitä halusin työstää ajan kanssa. Osaan olin erittäin tyytyväinen itsessäni, kuten elämäntaparemontin mukana tuoneeseen uneen, liikuntaan, harrastuksiin ja ravintoon. Minun elämäni on myös erittäin rikas siltä osin, että elämässäni vaikuttaa monia hyviä ystäviä lähellä ja kaukana.
Suurimpana kysymysmerkkinä minulla oli unelmat. Mitä ne on? Nuorempana haaveilin omasta perheestä, talosta, ammatista jne..Ja ne olen saavuttanut jo. Olen herännyt siihen kauheaan ajatukseen, että eikö minulla enää 32-vuotiaana ole mistään mistä unelmoida. Ehkä se johtuu tämän hetkisestä arjesta, jossa voimavarat on keskitetty selviämään nykyhetkessä tai ehkä se johtuu siitä, että olen saanut jo nuorena niin paljon. Totta kai hetkittäin unelmoin uudesta toimivammasta kodista, matkustelusta ja harrastamisesta, mutta nekin on asioita, joita ilmankin pärjään. Toisaalta olen aina ajatellut, että kun ei ole enää mistähaaveilla, on elämä lähes ohi. Onko siis elämäni jo ohi? Vai löytäisinkö jostakin itselleni asioita joiden eteen tehdä työtä?
Toinen tällä hetkellä itseä kuormittava asia on työ tai pikemminkin sen puuttuminen ja kaikki se paine, mikä työn arvostukseen liittyy. Olen nyt jonkin aikaa ollut työttömänä ja etsiskellyt itselle tai sanotaanko paremminkin perheelleni sopivaa työpaikkaa. Jos minulla ei olisi lapsia tai niihin liittyviä rajoituksia, voisin työtä valitessa ajatella sitä mikä minua kiinnostaa. Nyt olen antanut muutaman itselle mielenkiintoisen paikan mennä ohi, sillä tiedän, ettei ne sovellu meidän perheen arkeen, jossa on noin sata liikkuvaa osaa. Olenkin lähinnä oman jaksamisen ja kaikkien lasten pakollisten menojen takia etsinyt osa-aikatyötä, mutta sen löytyminen on osoittautunut haasteeksi. Olen myös kysellyt lyhyitä sijaisuuksia, mutta toistaiseksi mitään ei ole löytynyt. Tämä tosiaan on asia, joka pyörii paljon mielessä sekä vaikuttaa elämääni tässä hetkessä melko paljon.
Tälläisiin ajatuksiin siis päätän kaksi edellistä viikkoa ja lähden kohti seuraavaa viikkoa ja sen tuomia pohdintoja.
Kommentit
Lähetä kommentti