Äiti on vähän väsynyt ja syystä..

Mistä tietää, että on väsynyt..Siitä kun koti on kaaoksen vallassa, muttet saa tehtyä mitään. Siitä kun menet  nukkumaan illalla jo klo 20 ja heraat 10 tunnin yöunien jälkeen yhtä väsyneenä. Siitä kun jaksat vain kaiken pakollisen ja kaikki tuntuu vaikealta aloittaa. Mutta miksi olen näin väsynyt? Minäpä kerron..

Meillä on hallinnut koko perhettä ja elämäämme vieras nimeltä päänsärky. Einarin päänsäryt ovat muuttuneet joka koulupäivänä esiintyviksi ja niin koviksi, ettei lapsi ole voinut olla koulussa paria tuntia kauempaa yhtenäkään päivänä. Tämä tekee taas sen, että minä olen koko ajan hälytystilassa valmiina hakemaan, kun soitto tulee.  Välillä tuntuu, etten edes kauppaan uskalla, kun  jännittää pitääkö kesken lähteä pois. Päivät Einari sitten nukkuu ja päänsäryn helpottuessa alkaa meillä kotikoulu. Ja voin sanoa, että minusta ei ikinä tule opettajaa, ainakaan omille lapsilleni. Siihen minun hermot ovat aivan liian lyhyet.

Viime viikolla sitten sain tarpeekseni lapsen kärsimyksestä ja soitin neurologian osastolle. Saimmekin jo samana päivänä lähetteen magneettikuviin, jotka olisivat tällä viikolla. Kävimme myös neurologian päivystysajalla tarkistuttamassa, ettei välitöntä vaaraa ole. Nyt sitten tällä viikolla meillä olisi käyntejä Kuopiossa kahtenä päivänä: magneettikuvissa ja silmälääkärillä. Toivomme kovasti, että syy päänsäryille selviäisi pian, mutta toivon kaikkein eniten ettei se löydy magneettikuvista!

Näillä mennään mitä on annettu ja jatkamme aapisen parissa!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsiluku, milloin se on täynnä?

Jokin aika sitten silmiini osui blogiteksti, joka käsittelu lapsilukua ja sitä, milloin se on täynnä. Olen itsekin jonkin aikaa samaa aihetta pohtinut, joten päätimpä ottaa kopin ja purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Kysymys kuuluukin, Milloin tietää että lapsiluku on oman perheen osalta täynnä? Meillä on perheessä neljä lasta. Emme ole koskaan puhuneet tai suunnitelleet mieheni kanssa sitä, kuinka monta lasta meillä olisi haaveissa. Tiesimme vain heti, että haluamme lapsia. Kolmen lapsen jälkeen tuntui siltä, että nyt meidän perhe on täydellinen ja möin sekä lahjoitin kaiken vauvatavaran pois. Silloin perheemme tuntui olevan riittävän täydellinen. Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin iski se kuuluisa tauti, vauvakuume. Koitin olla elämättä tunteella ja järkeillä asiaa siten, että perheessämme oli haastetta jo riittävästi sekä työmaata kahdelle aikuiselle paljon. Aloitin opiskelun ja koitin etsiä elämässä uusia haasteita perheen ulkopuolelta, mutta kaipaus vauvaa ja vauva-aikaa oli p
Lue lisää

Päivä jota en koskaan uskaltanut toivoa eläväni..

Kuva
Jos edellinen postaus kertoi siitä, miten ADHD-lääkityksen vaikutukset näkyvät meillä kotona, niin tämä postaus voisi kertoa siitä, miten lääkkeettömyys taas näkyy.. Kuukausi sitten nimittäin uskalsimme tehdä sen päätöksen, josta olemme mieheni kanssa jo pitkään puhuneet, jätimme esikoisemme lääkityksen toistaiseksi tauolle. Miten ja miksi tämä sitten tapahtui? Syyslomalla olimme suunnitellulla lääketauolla ja sen viikon aikana meillä asuikin ihan toisenlainen poika, kuin mihin olimme tottuneet. Toisaalta se sama iloinen ja vitsikäs, pilkesilmäkulmassa oleva vintiö, joka lapsemme on ollut aina ilman lääkitystä. Mutta toisaalta myös poika, joka ei saanut raivareita ja käyttäytyi yllättävän rauhallisesti. Pitkästä aikaa pystyimme käymään hänen kanssaan keskusteluja ja puhumaan ilman huutoa/kiroilua. Päätimme kokeilla lääkkeettömyyttä myös koulussa ja aikaisemmin suuret keskittymisen pulmat eivät nousseetkaan pääosaan sielläkään. Otin tämän sitten puheeksi lääkärin kanssa, jonk
Lue lisää

Millainen äiti halusin olla ja Millainen minusta tuli..

Kuva
Äitienpäivän lähestyessä halusin pohtia sitä asiaa, millainen äiti olen ja millainen olisin halunnut olla. Meillä jokaisella on varmaan mielikuvia siitä miten missäkin tilanteessa toimimme. Nuorina päätämme, että emme halua toimia kuten omat vanhempamme ja haluamme toimia tietyllä tavalla. Melko usein tämä haave/mielikuva ei kuitenkaan kohtaa saapuvan todellisuuden kanssa.  Näin myös minulla. Haaveilin jo melko nuorena äitiydestä ja tiesin aina, että jonakin päivänä minulla on omia lapsia. En kuitenkaan kokenut mitään valtavaa vauvakuumetta, mutta elämässäni tuli tilanne, jolloin perheen perustaminen tuntui luonnolliselta ja helpolta. Ennen esikoisen syntymää haaveilin äitiydestä ja sen ihanuudesta. Siitä kuinka kävisimme lasten kanssa joka paikassa, ulkoilisimme, retkeilisimme ja viettäisimme leppoisaa perheaikaa. Haaveilin olevani rento äiti, joka leikkii ja touhuaa paljon lastensa kanssa ja joka jaksaa hoitaa kodin loistavasti. Ja jolla on pitkä pinna ja joka ei koskaan tarvits
Lue lisää