Miten ADHD- lääkitys näkyy meillä kotona?

Olen useassakin kirjoituksessa sivunnut aihetta siitä, kuinka ADHD-lääkitys vaikuttaa lapseemme ja sitä kautta meidän kaikkien arkeen. Lupailin kuitenkin aikaisemmin, että palaan aiheeseen tarkemmin ja nyt ajattelinkin kirjoittaa asiasta ihan oman postauksen.

Lapsemme sai lääkityksen aloitettuaan ekaluokan ja lääkitys on ollut nyt käytössä jo kuusi vuotta. Lääkityksen kanssa on ollut välillä ongelmia sen sivuvaikutusten ja toimivuuden kannalta. Olemme joutuneet vaihtamaan pojan lääkettä välillä ja muuttamaan annostusta. Tällä hetkellä, viime syksyn lääkkeennoston jälkeen, lääkitys vaikuttaisi olevan kohdallaan eikä sivuvaikutuksetkana hallitse liikaa elämää. Edelleen lääke vie aamupäivällä ruokahalua huonommaksi, mutta onneksi se palautuu iltaa kohden ja poika tankkaakin sitten reilusti iltapäivällä ja iltaisin. Myös nukahtamiseen lääke vaikuttaa siten, että ilman melatoniinia nukahtaminen vie useita tunteja ja menee helposti lähemmäs puolta yötä.

"Heihei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä" (Pariisin kevät- tämänkylän poikii) soi päässäni tänään koko kauppareissun. Aamulla lähdin poikani kanssa kauppaan, joka suorastaan lensi ympäri kauppaa. Koitimme sovittaa kenkiä, mutta suu kävi taukoamatta ja kenkä kävi jalassa niin nopeasti, etten ehtinyt edes nähdä. Olin jo hermoromahduksen partaalla, kunnes tajusin kysyä: "Oletko ottanut lääkkeet tänä aamuna?". Ja voitte arvata vastauksen..ei ollut. Silloin taas muistin, miten lääkitys todella näkyy meidän arjessa.

Pojallamme on lääkitys käytössä vain kouluaikaan, mutta myös viikonloppuisin. Viikon ja sitä pidemmillä lomilla pidämme lääketaukoa. Lääkkeen vaikutus kestää noin 6-8h eli koulupäivä ajan. Ja lääke annetaan aamupalan yhteydessä. Kun poika saa lääkkeen, sen vaikutus alkaa näkyä puolen tunnin sisällä. Aluksi minusta tuntuu, että poika muuttuu ärtyneeksi ennen kun rauhoittuu ja laantuu. Tämän jälkeen hän on kuin eri poika: rauhallinen, käyttäytyy todella hienosti, hallitsee tunteensa hyvin ja saa asiat tehtyä itsenäisesti. Koulussa hän jaksaa paljon paremmin istua pulpetissa paikallaan ja tehdä tehtävät, eikä pyöri ja hyöri penkissään koko ajan. Ja kyllä, silloin kun poika on unohtanut ottaa kouluun lähtiessä lääkkeensä, opettajatkin huomaavat sen heti. Sen verran meno on levottomampaa luokassa.

Mutta mitäs sitten, kun lääkityksen vaikutus lakkaa iltapäivällä? Ensimmäinen tunti on yleensä melkoista, poika on ärsyyntynyt ja suuttuu helposti sekä hakee riitaa mm. sisarusten kanssa ärsyttämällä heitä tahallaan. Tämän jälkeen tunnemyrsky tasaantuu. Ilta on usein melko vauhdikas tai vastaavasti jumiutumisia tulee paljon. Tosin illoissa nämä eivät haittaa, sillä hän saa purkaa aktiivisuutensa ulkona tai harrastuksissa.

Kesällä tosiaan lapsemme oli kokonaan ilman lääkitystä ja kahden ensimmäisen viikon aikana, hänen oli selvästi vaikea keskittyä mihinkään ja hän oli koko ajan kiukkuinen ja ärsyyntyi helposti. Siitä se kuitenkin tasoittui ja loppu kesä meni ihan mukavasti, vaikkakin kyllä sen huomaa että hänen on vaikea keskittyä mihinkään ei niin mieluisaan asiaan pitempään ja  että ympäristön ärsykkeet vaikuttavat heti. Myös se missä käytös eroaa, on sellainen koko aikainen riehuminen mm. sisarusten ärsyttäminen, hyppiminen/kiipeily kirjaimellisesti seinille sekä juoksentelu vähän joka paikkaan. Tämä kuitenkin on selvästi vähentynyt, kun ikää on tullut lisää. Pienempänä säntäily ja juoksentelu oli jopa vaarallisen huimapäistä mm. parkkipaikoilla ja kaupungilla.

Mitä huonoa sitten lääkkeessä on?  Välillä tuntuu, että se muuttaa iloisen ja puheliaan lapsen vakavaksi ja hiljaiseksi ja hävittää sen pilkkeen silmäkulmasta hetkellisesti. Aamupäivisin lääke myös helposti saa pojan vajoamaan omiin ajatuksiin ja jopa "keskittymään" vähän liikaakin johonkin.

Ymmärrän hyvin sen tuskan, jota vanhemmat tuntevat miettiessään ADHD-lääkityksen hyviä ja huonoja puolia. Näitä hetkiä minullakin on ajoittain. Tällä hetkellä kuitenkin koen, että on pojan kannalta parasta jatkaa lääkitystään, kun hän sen avulla selviytyy koulussa ja pystyy saavuttamaan oman tasonsa eikä alisuoriudu siksi, ettei pysty keskittymään tehtäviin tai kokeiden tekemiseen. Sillä kaiken sen kaaoksen ja vilkkauden alla on erittäin fiksu poika. Myös sosiaalisella puolella lääkitys tukee mm. kaverisuhteita, kun lapseni pystyy toimimaan kuten muutkin luokassa. Hänelle nimittäin on tärkeää se, että on kuten "muutkin". Lisäksi hän pystyy hallitsemaan paremmin tunteenpurkauksia eikä oma käytös aiheuta ikävyyksiä, joita katua jälkeenpäin (jos saatte kiinni siitä mitä yritän sanoa..). Pian kuitenkin lapseni on sen ikäinen, että mielestäni hän saa itse vaikuttaa siihen haluaako lääkitystä vai ei. Ja meidän tulee vain kunnioittaa hänen päätöstään, vaikka asiasta varmasti voidaankin keskustella.