Miltä lapsen todistus tuntuu erityislapsen äidin silmin?
Tänään oli SE päivä..Eli todistustenjako. Isoin erityiseni kuuluu siihen ryhmään, joka kerkesi jo kolmannella saada numerotodistuksen ja sitten se uuden opetussuunnitelman mukaan neljännellä vietiin pois. Ja nyt saas numerot tulivat takaisin. Poikani kuuluu myös siihen ryhmään, jolle numerot konkretisoivat oppimisen ja jonka motivaatio laski kuin lehmän häntä numerotodistusten poistuessa. Sen huomasi opiskelu motivaatiosta ja tämän päivän numeroista. Miksi opiskella, kun ei niistä tule edes numeroita..
Silti tämä todistuksen saanti on monelle lapselle ja varsinkin erityislapselle sekä heidän vanhemmilleen kova paikka. Vaikka lapsi yrittäisi kovastikin, ei numerot vastaa välttämättä hänen todellisia taitojaan. Meillä huomaa selvästi, kuinka paljon tuo pojan käytös, vilkkaus ja ADHD vaikuttaa numeroihin, muihinkin kuin käytökseen. Itse äitinä sen kyllä huomaa tuota todistusta katsoessa, että joidenkin aineiden kohdalla poika on selvästi alisuoriutunut...
Miltä se sitten tuntuu, kun ympärillä hehkutetaan loistavia todistuksia ja niitä kymppejä, joihin omalla lapsella ei varmasti koskaan ole mahdollisuuksia. Se, että lapseni saa 7 käytöksestä, vastaa hänelle täyttä kymppiä. Niin paljon hän joutuu muita ikäisiään enemmän siihen käytökseen pinnistelemään. Se, että lapseni taidot muissakaan aineissa ei pääse sille tasolle kuin ovat, harmittaa taas häntä itseään sekä minua.
Olen kuitenkin äärettömän ylpeä. Olen ylpeä siitä, että hän on jaksanut koulussa suhteellisen hyvin ja tappeluitakaan ei ole ollut kovinkaan paljon. Olen ylpeä, että hän on hoitanut kotitehtävät muutamia unohduksia lukuun ottamatta melko itsenäisesti. Jospa otammekin seuraavan tavoitteen siitä, että kokeisiinkin tulisi joskus luettua, tai edes avattua kirja.
Pienemmätkin koululaiset pääsevät tänään aloittamaan ansaitun lomansa. Heidän arviointinsa käydäänkin vasta tammikuulla keskustelussa läpi. Mutta kyllä meillä on niin väsynyttä porukkaa, että loma on enemmän kuin tervetullut! Sitten ladatuilla akuilla kohti kevätlukukautta!
Silti tämä todistuksen saanti on monelle lapselle ja varsinkin erityislapselle sekä heidän vanhemmilleen kova paikka. Vaikka lapsi yrittäisi kovastikin, ei numerot vastaa välttämättä hänen todellisia taitojaan. Meillä huomaa selvästi, kuinka paljon tuo pojan käytös, vilkkaus ja ADHD vaikuttaa numeroihin, muihinkin kuin käytökseen. Itse äitinä sen kyllä huomaa tuota todistusta katsoessa, että joidenkin aineiden kohdalla poika on selvästi alisuoriutunut...
Miltä se sitten tuntuu, kun ympärillä hehkutetaan loistavia todistuksia ja niitä kymppejä, joihin omalla lapsella ei varmasti koskaan ole mahdollisuuksia. Se, että lapseni saa 7 käytöksestä, vastaa hänelle täyttä kymppiä. Niin paljon hän joutuu muita ikäisiään enemmän siihen käytökseen pinnistelemään. Se, että lapseni taidot muissakaan aineissa ei pääse sille tasolle kuin ovat, harmittaa taas häntä itseään sekä minua.
Olen kuitenkin äärettömän ylpeä. Olen ylpeä siitä, että hän on jaksanut koulussa suhteellisen hyvin ja tappeluitakaan ei ole ollut kovinkaan paljon. Olen ylpeä, että hän on hoitanut kotitehtävät muutamia unohduksia lukuun ottamatta melko itsenäisesti. Jospa otammekin seuraavan tavoitteen siitä, että kokeisiinkin tulisi joskus luettua, tai edes avattua kirja.
Pienemmätkin koululaiset pääsevät tänään aloittamaan ansaitun lomansa. Heidän arviointinsa käydäänkin vasta tammikuulla keskustelussa läpi. Mutta kyllä meillä on niin väsynyttä porukkaa, että loma on enemmän kuin tervetullut! Sitten ladatuilla akuilla kohti kevätlukukautta!
Kommentit
Lähetä kommentti