Katsaus menneeseen 17 kysymyksen kautta

Lueskelen jonkin verran blogeja ja löysin "Meriannen Mielessä"-blogista tälläisen kysymyslistan ja luvan kopioida tämän omaan blogiin..Joten kokeillaan..


  1. Vuoden onnistuminen? Uskalsin aloittaa blogin kirjoittamisen ja olenkin kirjoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Taannoin saatu hyvä palaute lämmitti kovasti ja tajusin, etten tässäkään ole täysin epäonnistunut..
  2. Vuoden epäonnistuminen? Repsahtaminen elämäntaparemontissa ja sitä kautta koettu takapakki, joka harmittaa näin jälkeen päin kovasti
  3. Teinkö mitään, mitä koskaan aiemmin en ole tehnyt? Aloitin kirjoittamaan julkisesti tunteistani ja leivoin riisipiirakoita itse
  4. Tutustuinko uusiin ihmisiin, sainko uusia ystäviä? Olen tavannut vuoden aikana lasten kautta uusia tuttavuuksia ja oman sählyn kautta tutustunut mahtavaan porukkaan naisia.
  5. Aloitinko mitään uutta harrastusta tänä vuonna? En aloittanut, vaikka kovasti kuntosalille menoa jo suunniteltiinkin ystäväni kanssa..Jatkoin kuitenkin vuosi sitten aloittamiani harrastuksia, sählyä ja laskettelua.
  6. Vuoden paras TV-sarja? Uusi Päivä ja Criminal Minds, jonka tosin katsoin jälkikäteen dvd.ltä muutamassa päivässä..:)
  7. Vuoden paras lukukokemus? Minä, kirjojen suurkuluttaja, luin hävettävän vähän kirjoja tänä vuonna. Väsymys aiheutti sen, etten saanut iltaisin luettua juuri mitään. Keskittymiseni on ollut kertakaikkiaan huono.. Karin Slaughterin uusimpia kirjoja tuli kuitenkin luettua.
  8. Vuoden elokuva? En juurikaan ehdi katsoa elokuva, mutta kävin katsomassa yösyöttö elokuvan, joka oli kyllä hyvä kuten odotinkin..Kirjana oli kuitenkin vieläkin hauskempi!
  9. Vuoden musiikkilöytö? Kuuntelen paljon radiota ja kotimaista musiikkia, lähinnä poppia ja rockia.. Tänä vuonna kuitenkin Vain Elämää-ohjelman kautta tykästyin myös Cheekin musiikkiin, erityisesti sanoituksiin.
  10. Vuoden mielenpainuvin oivallus? Väsymyksenkin takana minulla on valtavasti voimaa jatkaa eteenpäin.
  11. Mitä haluaisin vuodelta 2018 sellaista, mikä ei onnistunut vuonna 2017? Löytää vastauksen siihen, mitä haluan tehdä työasioiden suhteen..
  12. Ihaninta, mitä minulle on tänä vuonna tehty tai annettu? Se kaikki tuki, mitä vaikeina aikoina olen ystäviltä saanut
  13. Vuoden kamalin muisto? Oman lapsen sairastuminen epilepsiaan
  14. Vuoden paras muisto? Perheen ensimmäinen ulkomaanmatka Tanskaan, legolandiaan
  15. Jos voisin muuttaa mitä tahansa menneessä vuodessa, muuttaisin…Sen ettei lapseni olisi sairastunut. Vaikka se onkin kasvattanut ja muuttanut minua paljon, en silti lapselleni sellaista taakkaa haluaisi antaa kannettavaksi..
  16. Vuoden 2017 minussa parasta oli…Pienet leppoisat hetket perheen kanssa sekä mahtavat hetket ystävien kanssa rentoutuen. lenkkeilen ja pitäen hauskaa..
  17. Vuosi pähkinänkuoressa: Itseään toistaen vuosi oli rankka lapsen sairastumisen, lisädiagnoosien sekä kaikkien kouluhaasteiden kanssa. Vuosi on myös auttanut minua huomaamaan, että on aika aloittaa itseeni tutustuminen ja sen kautta jännä nähdä mitä vuosi 2018 tuokaan tullessaan!

Kommentit

  1. Meriannen31. joulukuuta 2017 klo 14.28

    Olipa tosi ihana lukea nämä sinun vastauksesi! Löysin myös niin paljon samaa omani kanssa - kuten riisipiirakoiden leipomisen, sekä epilepsian.. Meillä ei siis ole vielä diagnoosia (enkä tästä ole kirjoittanut vielä blogiin), mutta lääkärin sanojen mukaan "on hyvin todennäköistä että 'Elsalla' on epilepsia". Toisin sanoen nyt tutkitaan enemmänkin sitä, millainen epilepsia..

    Toivotan sinulle mitä ihaninta uutta vuotta 2018! Toivottavasti löydät vastauksesi työasioihin <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsiluku, milloin se on täynnä?

Jokin aika sitten silmiini osui blogiteksti, joka käsittelu lapsilukua ja sitä, milloin se on täynnä. Olen itsekin jonkin aikaa samaa aihetta pohtinut, joten päätimpä ottaa kopin ja purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Kysymys kuuluukin, Milloin tietää että lapsiluku on oman perheen osalta täynnä? Meillä on perheessä neljä lasta. Emme ole koskaan puhuneet tai suunnitelleet mieheni kanssa sitä, kuinka monta lasta meillä olisi haaveissa. Tiesimme vain heti, että haluamme lapsia. Kolmen lapsen jälkeen tuntui siltä, että nyt meidän perhe on täydellinen ja möin sekä lahjoitin kaiken vauvatavaran pois. Silloin perheemme tuntui olevan riittävän täydellinen. Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin iski se kuuluisa tauti, vauvakuume. Koitin olla elämättä tunteella ja järkeillä asiaa siten, että perheessämme oli haastetta jo riittävästi sekä työmaata kahdelle aikuiselle paljon. Aloitin opiskelun ja koitin etsiä elämässä uusia haasteita perheen ulkopuolelta, mutta kaipaus vauvaa ja vauva-aikaa oli p
Lue lisää

Minä olen..

Mietin miten aloittaisin tämän blogini, joka on muuten minulle ensimmäinen ja koko juttu ihan uutta..No ajattelin että voisin esitellä itseni, joten tässä tulee.. Minä olen 32-vuotias, niin mikä minä sitten olen..Minä olen.. - NAINEN, tosin en kovin naisellinen ja kaunis, ylipainoinenkin.. - ÄITI x4, keskinkertainen sellainen ja usein jopa sen alle - VAIMO, ylihuolehtiva ja väsynyt sellainen - SOSIONOMI, joka ei ole päivääkään niitä töitä tehnyt - KOTIÄITI, ei yhteiskunnassamme kovinkaan arvostettua - TYTÄR, välillä kovin kiittämätön - SISKO, etäinen sellainen - YSTÄVÄ, jolla ei muka ole koskaan aikaa - LEIJONAEMO, joka taistelee väsymykseen asti lastensa puolesta Ja miksi tämä blogi? Se on kertomus tästä kaikesta, elämästäni. Se sai alkunsa eräänä väsyneenä aamuna lomalta palatessamme, lomalta joka oli kaukana täydellisyyttä. Kirjoitin ekan kirjoituksen ruutupaperille autossa ja hetken jo meinasin jättää tämän rohkeuden puuttuessa julkaisematta. Mutta koska päätin aloitt
Lue lisää

Millainen äiti halusin olla ja Millainen minusta tuli..

Kuva
Äitienpäivän lähestyessä halusin pohtia sitä asiaa, millainen äiti olen ja millainen olisin halunnut olla. Meillä jokaisella on varmaan mielikuvia siitä miten missäkin tilanteessa toimimme. Nuorina päätämme, että emme halua toimia kuten omat vanhempamme ja haluamme toimia tietyllä tavalla. Melko usein tämä haave/mielikuva ei kuitenkaan kohtaa saapuvan todellisuuden kanssa.  Näin myös minulla. Haaveilin jo melko nuorena äitiydestä ja tiesin aina, että jonakin päivänä minulla on omia lapsia. En kuitenkaan kokenut mitään valtavaa vauvakuumetta, mutta elämässäni tuli tilanne, jolloin perheen perustaminen tuntui luonnolliselta ja helpolta. Ennen esikoisen syntymää haaveilin äitiydestä ja sen ihanuudesta. Siitä kuinka kävisimme lasten kanssa joka paikassa, ulkoilisimme, retkeilisimme ja viettäisimme leppoisaa perheaikaa. Haaveilin olevani rento äiti, joka leikkii ja touhuaa paljon lastensa kanssa ja joka jaksaa hoitaa kodin loistavasti. Ja jolla on pitkä pinna ja joka ei koskaan tarvits
Lue lisää