JA SÄ OOT MUN YSTÄVÄNI USKOLLINEN YKSINÄISYYS…
”On suunnuntai, sä
tulet luokseni
Het aamulla, ehkä jo odotin sua
Jaat kanssani lehden ja jäähtyneen kahvin
Sä olet mun, ystäväni
Nimesi on yksinäisyys
Sä oot mun kun valot on sammuneet
Sä oot mun kun pöytiä siivotaan
Sä oot mun, se mitä viivan alle jää
Kun muut ovat menneet
Mun juhannusheilani
Sä oot mun viimeinen valssini
Sä oot mun, voin syliisi mä painaa pään
Voin luottaa ystävään, sä luokseni jäät”
(Tuure Kilpeläinen ja kaihon karavaani)
Elämääni
saapui uusi ”ystävä” hiljaa ja varoittamatta. Se oli tehnyt tuloaan jo pitkän
aikaa, vaaninut ja väijynyt, kunnes se sai hyvän rakosen iskeä kerralla. Tiedän
siitä ystävästä sen, että se tulee olemaan pitkäaikainen, ehkä jopa jossakin
määrin elinikäinen. Se ei aina ole lempeä ja ystävällinen eikä aamuisin
tervehdi lämpimästi. Se on välillä hyvinkin hallitseva ja julma sekä pitää
vallassaan. Mutta osaa se yllättääkin. Jonakin aamuna se herättelee hiljaa
uuteen päivään näyttäen sen hyvän ja kauniin, jota ympärillä edelleen on. Kun
taas julmimpina päivinä se haluaa pitää otteessaan ja vaatii pysymään vain sen
kanssaan, se haluaa hallita elämää. Monena päivänä se on myös halunnut hallita
muita ihmissuhteita ja eristää minut kaikesta. Pitää itsellään, kokonaan.
Valitettavasti tätä ”ystävää” ei huonoinakaan päivinä heittää menemään sanoen,
en halua nähdä sinua enää, sillä se on erittäin sitkeä. Sen olen joutunut
oppimaan. Se ei lähde päättäväisellä asenteella eikä piiloutumalla siltä. Se
vaatii opettelemaan elämistä sen kanssa. Se vaatii sen kesyttämistä, että
löytäisimme mahdollisuuden elää yhdessä sopuisasti elämämme loppuun asti. Ja sä oot mun uusi ystäväni uskollinen
masennus ja ahdistuneisuus….
Kommentit
Lähetä kommentti