Minä olen tänään..

22.7.2017
"Minä olen 32-vuotias, niin mikä minä sitten olen..Minä olen..
- NAINEN, tosin en kovin naisellinen ja kaunis, ylipainoinenkin..
- ÄITI x4, keskinkertainen sellainen ja usein jopa sen alle
- VAIMO, ylihuolehtiva ja väsynyt sellainen
- SOSIONOMI, joka ei ole päivääkään niitä töitä tehnyt
- KOTIÄITI, ei yhteiskunnassamme kovinkaan arvostettua
- TYTÄR, välillä kovin kiittämätön
- SISKO, etäinen sellainen
- YSTÄVÄ, jolla ei muka ole koskaan aikaa
- LEIJONAEMO, joka taistelee väsymykseen asti lastensa puolesta"

Opintojani varten eksyin tänään etsimään blogini ensimmäistä kirjoitusta,joka tuossa yläpuolella nyt on. Muistan vieläkin sen hetken, kun luonnostelin sitä autossa ruutupaperille. Ja kuinka se jännitti julkaista. En juuri koskaan lue vanhoja kirjoituksiani ja tänään tosiaan palasin ensimmäistä kertaa lukemaan sen ihan ensimmäisen tekstini. Ja se herätti minussa suuria tunteita, niin iloa ja surua. Vaikka se onkion kirjoitettu huumorilla höystettynä, on niihin kirjoitettuihin sanoihin liittynyt myös paljon totta. Totta siitä, miten en osannut itseäni arvostaa ja kuinka rumastikin itsestäni ajattelin. Pitkä matka siitä on kuljettu, kasvettu ja kipuiltu ja nyt on aika esitellä itseni uudelleen.

10.6.2019
Minä olen 34-vuotias paljon kokenut ja paljosta selvinnyt äiti, nainen ja työntekijä.
- NAINEN, joka osaa nähdä oman kauneutensa ja joka vain harvoin enää kipuilee ulkonäköpaineita, ja kyllä olen edelleen samoissa mitoissa..
- ÄITI x4, joka tekee parhaansa ja rakastaa lapsiaan yli kaiken, joka epäonnistuu välillä ja koittaa ottaa niistä opikseen
-VAIMO, huolehtiva ja välillä jopa kärttyinen, mutta joka tekee töitä parisuhteen eteen.
-SOSIONOMI, joka on vuoden tehnyt töitä lastentarhanopettajana ja uskallan sanoa olevani hyvä siinä mitä teen. Ja joka pyrkii kehittämään ja opiskelemaan lisää.
- KOTIÄITI tämän kesän ajan ja ylpeä siitä.
- TYTÄR, itsenäinen sellainen
- SISKO, edelleen etäinen
- YSTÄVÄ, joka välittää ystävistään ja vaikka aikaa on ystäville välillä liian vähän, ei unohda heitä koskaan.
- LEIJONAEMO, joka edelleen tasitelee lastensa puolesta, joskus väsyy, mutta osaa jo pyytää apuakin.

Jotakin on muuttunut minussa, toivottavasti pysyvästi!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä jota en koskaan uskaltanut toivoa eläväni..

Kuva
Jos edellinen postaus kertoi siitä, miten ADHD-lääkityksen vaikutukset näkyvät meillä kotona, niin tämä postaus voisi kertoa siitä, miten lääkkeettömyys taas näkyy.. Kuukausi sitten nimittäin uskalsimme tehdä sen päätöksen, josta olemme mieheni kanssa jo pitkään puhuneet, jätimme esikoisemme lääkityksen toistaiseksi tauolle. Miten ja miksi tämä sitten tapahtui? Syyslomalla olimme suunnitellulla lääketauolla ja sen viikon aikana meillä asuikin ihan toisenlainen poika, kuin mihin olimme tottuneet. Toisaalta se sama iloinen ja vitsikäs, pilkesilmäkulmassa oleva vintiö, joka lapsemme on ollut aina ilman lääkitystä. Mutta toisaalta myös poika, joka ei saanut raivareita ja käyttäytyi yllättävän rauhallisesti. Pitkästä aikaa pystyimme käymään hänen kanssaan keskusteluja ja puhumaan ilman huutoa/kiroilua. Päätimme kokeilla lääkkeettömyyttä myös koulussa ja aikaisemmin suuret keskittymisen pulmat eivät nousseetkaan pääosaan sielläkään. Otin tämän sitten puheeksi lääkärin kanssa, jonk
Lue lisää

Lapsiluku, milloin se on täynnä?

Jokin aika sitten silmiini osui blogiteksti, joka käsittelu lapsilukua ja sitä, milloin se on täynnä. Olen itsekin jonkin aikaa samaa aihetta pohtinut, joten päätimpä ottaa kopin ja purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Kysymys kuuluukin, Milloin tietää että lapsiluku on oman perheen osalta täynnä? Meillä on perheessä neljä lasta. Emme ole koskaan puhuneet tai suunnitelleet mieheni kanssa sitä, kuinka monta lasta meillä olisi haaveissa. Tiesimme vain heti, että haluamme lapsia. Kolmen lapsen jälkeen tuntui siltä, että nyt meidän perhe on täydellinen ja möin sekä lahjoitin kaiken vauvatavaran pois. Silloin perheemme tuntui olevan riittävän täydellinen. Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin iski se kuuluisa tauti, vauvakuume. Koitin olla elämättä tunteella ja järkeillä asiaa siten, että perheessämme oli haastetta jo riittävästi sekä työmaata kahdelle aikuiselle paljon. Aloitin opiskelun ja koitin etsiä elämässä uusia haasteita perheen ulkopuolelta, mutta kaipaus vauvaa ja vauva-aikaa oli p
Lue lisää

Millainen äiti halusin olla ja Millainen minusta tuli..

Kuva
Äitienpäivän lähestyessä halusin pohtia sitä asiaa, millainen äiti olen ja millainen olisin halunnut olla. Meillä jokaisella on varmaan mielikuvia siitä miten missäkin tilanteessa toimimme. Nuorina päätämme, että emme halua toimia kuten omat vanhempamme ja haluamme toimia tietyllä tavalla. Melko usein tämä haave/mielikuva ei kuitenkaan kohtaa saapuvan todellisuuden kanssa.  Näin myös minulla. Haaveilin jo melko nuorena äitiydestä ja tiesin aina, että jonakin päivänä minulla on omia lapsia. En kuitenkaan kokenut mitään valtavaa vauvakuumetta, mutta elämässäni tuli tilanne, jolloin perheen perustaminen tuntui luonnolliselta ja helpolta. Ennen esikoisen syntymää haaveilin äitiydestä ja sen ihanuudesta. Siitä kuinka kävisimme lasten kanssa joka paikassa, ulkoilisimme, retkeilisimme ja viettäisimme leppoisaa perheaikaa. Haaveilin olevani rento äiti, joka leikkii ja touhuaa paljon lastensa kanssa ja joka jaksaa hoitaa kodin loistavasti. Ja jolla on pitkä pinna ja joka ei koskaan tarvits
Lue lisää