Mikä on riittävän kauan..

"Joskus vaan täytyy joustaa
ei taittua vaan taipua
vahingoista jotakin opikseen ottaa
 ja ryhtinsä koittaa taas suoristaa

 huolet vuoriksi voi kasaantua
ja tiedän niiden alla vahvakin voi musertua puhallus ja suukko auttoi joskus aiemmin väistyisikö vuoret jos puhallankin kovemmin
huomiseen luottaisinkin
huomiseen luottaisinkin

 mä en taida olla vahvin
 huomaisin kai jos oisin
 monen harteilla on niin kovin raskas lasti
ei en omaani nihin pois vaihtaisi

 tiedän kyllä huolet vuoriksi voi kasaantu ja joskus niiden alla vahvakin voi musertua puhallus ja suukko auttoi joskus aiemmin väistyisikö vuoret jos puhallankin kovemmin huomiseen luottaisinkin

tiedän kyllä huolet vuoriksi voi kasaantua ja joskus niiden alla vahvakin voi musertua puhallus ja suukko auttoi joskus aiemmin väistyisikö vuoret jos puhallankin kovemmin huomiseen luottaisinkin"
(Irina)

Tänä aamuna havahduin ajatukseen, että lapseni sairastumisesta on kulunut jo reilu 2 vuotta. Vuosi sitten tunsin suurta ahdistusta vuosipäivän aikaan, mutta nyt luulen päässeeni helpommalla..

Kunnes ne muistot nousivat iltaa kohden mieleen. Hassua miten voi muistaa jopa lääkärin puhelun ihan kuin se olisi tapahtunut eilen. Muistan sen huolen ja tuskan, muistan ne hetket kun istuin itkemässä nukkuvan lapsen vieressä, ettei hän näkisi kyyneleitä. Piti olla vahva, piti huolehtia kaikesta...

Missä me ollaan nyt? Miten kaikki on paremmin? Miksi silti se pelko pysyy minussa, mitä jos..mitä jos kohtaukset palaavat, kun lääkitystä puretaan. Ja silti se toivo, joka kantaa eteenpäin, me selvitään.

Miten epilepsia näkyy meillä nyt. Olemme oppineet luottamaan ja uskallamme lapsemme elää ja harrastaa. Hän saa liikkua itsekseen ja olemme oppineet luottamaan siihen, ettö kohtaukset pysyvät poissa. Epilepsia näkyy meillä arjessa vain säännöllisenä lääkityksenä ja säännöllisenä arkirytminä. Ja tästä kaikesta olen kiitollinen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt tai ei koskaan lähden aurinkoon

Kuva
Pääsimme viimein pitkään odottamallemme lomamatkalle Rhodokselle. Tämä oli perheemme ensimmäinen matka lähimaitamme edemmäs. Lapset jännittivät kovasti, kun lentokenttähotellista lähdimme matkaan klo 5.00. Täytyy kyllä myöntää, että jännitin itsekin aika kovasti sillä en ole mikään maailmanmatkaaja tai etevä kielissä. Lentokentällä kaikki sujui kuitenkin oikein mallikkaasti ja jännityskin oli paljon pienempi, kun pääsimme oikeaan koneeseen. Matka meni nopeasti torkkuessa ja pieninkin matkalainen jaksoi todella hyvin. Myös kohteessa lentokentällä kaikki sujui mallikkaasti, kuin oppikirjan mukaan ja jopa sukkulakyyti autovuokraamollekin löytyi nopeasti. Mutta sitten koimme ensimmäisiä vastoin käymisiä autonvuokrauksen kanssa. Vuokraamossa väitettiin, ettei mieheni ajokortti sovellu ajamiseen Kreikassa. Olimme ymmällämme ja emme oikein tienneet miten toimia. Jonkin aikaa asioita selvitellessä virkailijan kanssa saimme kuitenkin auton ja lähdimme 200e köyhempinä kuin aikaisemmin o...
Lue lisää

Peikko nimeltä epilepsia osa 1

Epilepsia, sana jota en koskaan ollut uskaltanut sanoa ääneen..Puoli vuotta sitten alkoi Einari pysähtyä yhtäkkiä. Kesken puheen lopetti puhumisen, kesken leikin leikkimisen, kesken syömisen syömisen..Aluksi se jopa huvitti meitä- uskomaton taito jäädä miettimään asioita (olihan lapsemme aikaisemminkin jäänyt omiin aatoksiin tai mielikuvitukseen). Kunnes poissaolot lisääntyivät.Niitä oli päivittäin, useita. Silloin ensimmäisen kerran hiipi ajatus päähäni, voisiko se olla..mutta sitä sanaa en uskaltanut sanoa ääneen edes miehelleni. En uskaltanut ottaa sitä heti puheeksi päiväkodissa, en missään.. Sitten huolestui mieheni (Hänellä ei ole tapana pienistä huolestua..) ja sitten muutkin ympärillä alkoivat huomata poissaolokohtaukset. Otin varovasti asian esille esikoulun palaverissa, jossa olivat mukana myös psykologi. Ja yhtäkkiä asia alkoi vyörymään eteenpäin, asia otettiin erittäin vakavasti, vaikka koitin itse hieman naurahtaa ja muistutin pojan taipumuksesta jäädä omiin ajatuksiin..Ja...
Lue lisää

Erilainen kesä

Olen viimeiset 10 vuotta viettänyt kesät kotona lasten kanssa. Tämä on ollut helpoin järjestely ja emme ole tarvinneet järjestellä lapsille kesäksi hoitoa tai muuta toimintaa. Lisäksi pidän tärkeänä, että lapset saavat viettää, niin päiväkodissa ja koulussa ollessaan, myös kunnolla lomaa vailla aamuheräämisiä. Niin siis myös tänä kesänä... Meidän kesälomat on aina koostunut pitkälti normaaliarjesta ja reissut on ajoitettu miehen loma-aikoihin. Olen kuitenkin ihminen, joka ei jaksa lojua kotona koko kesää, joten haluan keksiä myös lapsille erilaista aktiviteettia, kuten uimareissuja, retkiä torille ja pyöräretkiä. Niin siis myös tänä kesänä.. Positiivista uutta tähän kesään meille toi lasten harrastusten kautta tulleet leirit, joista ensimmäinen oli Eemelin unelmien jääkiekkoleiri. Eemeli pääsi Teemu Selänteen pitämälle kiekkoleirille Vuokattiin ja oli siis ekaa kertaa yötä yksin vieraassa ympäristössä. Leiri kesti 5 päivää ja kaikki meni tosi hyvin. Itse vietimme lomaa sillä aikaa ...
Lue lisää