Muutoksen tuulia, mitä meille kuuluu?

Nyt kirjoitusinspistä on saanut etsiä ihan ajan kanssa ja olen siirtänyt tätä aloittamista jo viikkoja. Haluankin pitää tämän bloggailun mukavana harrastuksena ja siitäkin syytä nämä luovat tauot on välillä tarpeen. Olen myös koittanut keksiä uusia aiheita, mistä kirjoittaa, sillä tikusta asiaa-tekstit ei oikein innosta. Jospa tämän syksyn muutokset tuo aiheita eteen ihan itsestään..

Meidän perheessä tulee nyt syksyn tulon myötä muutoksentuulet. Onneksi ne nyt vaikuttavat kuitenkin lempeältä syksytuulelta kuin suurelta myrskyltä, vaikka arki tulee menemäänkin uusiksi. Meidän suuri muutos on, että lähden syyskuun alusta kokopäivätöihin. En olekaan vuosiin ollut kokopäivätyössä työharjoitteluita lukuun ottamatta. Uskallanpa väittää, että viimeisemmästä pitemmästä työpätkästä on aikaa 8-vuotta. Tähän väliin on kyllä mahtunut useampi vuosi opiskelua ja nyt jo hurjaksi venähtänyt 4-vuotta kotiäitiyttä. Keväällä harjoittelin työhön paluuta jo muutamana päivänä viikossa ja nyt olisi tarkoitus sitten tehdä ihan normaalia työaikaa. Tosin tämäkin on 4kk sijaisuus, mutta itselle se tuntuu jo ihan hyvältä harjoituspätkältä.

Mitä tämä sitten arjessa muuttaa? Itselläni se tekee sen, että päivällä ei ole enää aikaa kotihommiin ja kaupassakäyntiin, joten ne jäävät pakostakin iltoihin ja viikonloppuun. Olen kuitenkin tsempannut itseäni tähän, että saan arjen rullaamaan töistä huolimattakin. Ja ehkä se vaatii vaan pidempää pinnaa siisteyden suhteen.. Lapset tulevat koulusta kotiin ja välillä varmaan lähtevätkin itsenäisesti. Tämä lisää heidän vastuuta läksyistä, välipalasta sekä harrastuksiin lähdöistä. Meillä kun ensimmäiset harkat saattaa alkaa jo iltapäivällä. Tosin tokaluokkalaisen ilmoitin, ainakin nyt aluksi, iltapäiväkerhoon. Tämä siksi, että hänellä loppuu joka päivä hyvin aikaisin ja en halua hänelle yksin niin pitkiä iltapäiviä kotona. Sen lisäksi, että lapsille vastuu lisääntyy itsestään, niin myös toisistaan. Isommat joutuvat pakostakin ottamaan vastuuta myös nuorenmasta koululaisesta iltapäivisin. Pienimmäinen on hoidossa samat ajan, kun itse olen töissä (sattui niin hassusti, että olemme samassa paikassa), joten hänelläkin hoitotunnit/hoitopäivät lisääntyvät. Ja sitten se mies, kyllähän tämä tuo hänellekin paljon enemmän vastuuta lasten kuljettamisesta sekä lasten erilaisista käynneistä, sillä hänen on itsenäisessä työssä helpompi irrottautua työpaikaltaan. Vähän kyllä jännittää, miten saadaan tämä kaikki uuteen pakettiin,

Mitä muuta meille sitten kuuluu? Lasten koulut ja päiväkoti jo alkoivat ja rytmi niihin alkaa pikkuhiljaa löytyä. Einarin epilepsia- ja migreenikohtaukset ovat pysyneet kurissa lääkityksellä ja sivuvaikutuksetkin ovat hävinneet. Isoin aloitta ADHD-lääkityksen kesätauon jälkeen ja voin kertoa, että muutos käytöksessä on taas hyvin suuri. Voisinkin joskus tästä muutoksesta jopa kirjoittaa oman postauksen. Harrastukset ovat yksitellen alkaneet ja osa alkaa vasta syyskuulla, jolloin illat varmasti täyttyy kokonaan lasten kuljetuksista. Ja en minä ihan kokonaan itseäni unohtanut: otin jäsenyyden kuntosalille sekä ryhmäliikuntaan ja sählyynkin jo ilmoittauduin. Nämä tosiaan taitaa olla niitä kuuluisia ruuhkavuosia!