Ystävyys

Mä voin tulla sun luokse, Kun tarviin yösijaaku päivät ohi juoksee enkä niistä kiinni saasun sohval on lämmin, ku ulkona ukkostaaku mun pyykit on pitkin ja en haluu himaansanot pääasia et oli kivaavaik viikonloppuna kämmin, se sua vaan huvittaakun mä oon juonu liikaa eikä ole enää hauskaakaadat vettä mun lasiini sanot että se on viiniiku elämä on vähän rankkaa viet mut jäätelölle rantaankun putoon asfalttiin ni sä oot mun trampoliinisä voit lähtee mun luota ja muuttaa Meksikoonjos ne ei pidä susta huolta mä luurin päässä oonja tuun kentälle vastaan, jos haluut kotiinkun mä oon juonu liikaa eikä ole enää hauskaakaadat vettä mun lasiini sanot että se on viiniiku elämä on vähän rankkaa viet mut jäätelölle rantaankun putoon asfalttiin ni sä oot mun trampoliiniku kaikki ympärillä muuttuu, enkä tiedä mitä kuuluusaat jutuistani kiinni sä oot mun trampoliinisaat mut tunteen itseni hyväksi, kun luulen että oon kauheevilkutan sulle; moikka, en hyvästi, kun nyt meen saat mut tunteen itseni hyväksi, kun luulen että oon kauheevilkutan sulle; moikka en hyvästi, kun nyt meen(Sanni- Trampoliini)

Ystävyys on elämässäni yksi tärkeimmistä asioista. Se on myös osa-alue johon olen elämässäni tyytyväinen, sillä elämääsi rikastuttaa monia hyviä ystäviä. Osa on uudempia ja osa vanhempia. Olen erittäin onnellinen, että pitkin minun elämäni polkua on mukaan tarttunut ystäviä, jotka ovat pysyneet. Lasten syntymän myötä olen saanutkin uudelta paikkakunnalta ympärilleni monta uutta ja erittäin hyvää ystävää, joille voi jakaa niin ilot ja surut. Minulle on muodostunut nyt aikuisiällä uusi ystäväverkosto sen lapsuuden /nuoruuden verkoston lisäksi. Voin siis sanoa, että olen tässä suhteessa erittäin onnekas.

Millainen on sitten mielestäni hyvä ystävyys. Ystävyys on sellainen, että se antaa ja ottaa. Ystävyys on vastavuoroista, jossa molemmat auttaa ja tukee toisiaan. Ei niin, että vain toisen päälle kuormataan toisen surut. Ystävä kuuntelee, hänelle voi kertoa kaikesta, mutta ystävyys kestää myös hiljaisuuden. Ystävyyteen ei aina tarvitse sanoja. Tällainen ystävä itsekin haluaisin olla.

Ei kovin kauan aikaa sitten Seistiin ylväinä käsikkäin,Valkolakit päitämme koristivatVannoimme pitävämme yhteyttä päivittäin Kaikki säilyis ennallaan, Mut jotenkin se unohtuiMut jos sä kysyt niin mä vastaan Etten vaihtais huonoja alibeja
Gin Lemonin tuoksua, Loputtomia öitä, repaleista naurua Vääriä poikia,
mustelmia Provinssista Pariisiin
Ja kuinka voi kaihota Omaa nuoruuttaan, Kun on vielä niin pieni
Ei tarvitse mainita nimiä, Kun tää on mun tytöille, Huomisen naisille, Laulu meille
Ei tätä sidettä Ois ilmansäröjä Hyvänpäiväntutut on sitä vartenLauma itsepäisiä, hölmöjä, Kovaäänisiä,
Mut ensivaikutelma pettää,Se me itsekin tiedetään
Ja kuinka voi kaihota Omaa nuoruuttaan, Kun on vielä niin pieni
Ei tarvitse mainita nimiä, Kun tää on mun tytöille, Huomisen naisille, Laulu meille
Soitatko mulle, Kun täytät kolkytKutsutko häihisi Laulamaan häävalssin IlmaiseksiSoitatko mulle Kun täytät, nelkyt, Kertooksesi  Kuinka se kusipää Sua haavoittiSoitatko mulle Vastaanko sulle
Ei keinutuoleja Kahdelle Rakenneta
Ja kuinka voi kaihota Omaa nuoruuttaan, Kun on vielä niin pieni
Ei tarvitse mainita nimiä, Kun tää on mun tytöille, Huomisen naisille, Laulu meille
(Ellinoora- Tytöille)

Sitten on ne ystävät, jotka ovat enemmän ajatuksissa kuin läsnä. Ystävät, jotka on elämän matkan varrella tavattu ja tiet on vieneet eri kaupunkeihin. Mutta he ovat ystäviä joiden kanssa juttu jatkuu vuosienkin jälkeen siitä mihin viimeksi jäätiin. Näitä ystäviä minulla on monta. Kaukaisimmat ovat tarttuneet matkaan jo syntymäpaikkakunnaltani ala/yläkouluajalta.  Totuus on, että useimmat näistä ystävyyssuhteista on haalistunut, vaikka silloin aikoinaan kovasti vannottiin, että vielä kiikkustuoleissakin yhdessä keinutaan. Onni on, että nämä ystävät ovat kuitenkin pysyneet puhelimen päässä (vaikkakin useimiten vain viestien), mutta ettei välit ole katkenneet kokonaan. Ihan hiljattain erään tällaisen ystäväporukan kanssa kokoonnuimme viettämään jo "perinteistä" mökkiviikonloppua. Siinä sitten muisteltiin, että milloin viimeksi olimme nähneet ja järkytys oli suuri, kun aikaa oli välissä vierähtänyt yhteisestä näkemisestä jo yli 4 vuotta. Ja siltikin juttu jatkui samaan tapaan kuin ennenkin. Nämä on tosiaan niitä valoja pimeyksien reunoilla, joiden olemassaolo antaa voimaa vaikeinakin aikoina ja joiden tietää seisovan rinnalla sattui mitä vaan. Iso Kiitos Teille!

Elämälle kiitos, jatketaansiitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiinMeikit naamoilta me naurettiinYksi sai kaiken mutta liian aikaisintoiselta vei musta vuosi hiuksetkinMinä uskalsin kylmään veteen sukeltaaTunnen itseni, nyt kokonaanKorkkarit kattoon, tää ilta on meilleMun sielunsiskoille, supernaisilleLaseissa kuohuvaa, silmissä kultaaJa auringonnousuun on ikuisuus aikaa.

 ( Kaija Koo - Supernaiset )

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!