Terveisiä neurologikäynniltä
Meillä oli Einarilla puolivuosittainen neurologitarkastus epilepsian suhteen...ja totta kai huono äiti hoiti asiat hieman huonosti..
Käyntiä edellisenä päivänä sain soiton osastolta, jossa kyselivät verikokeiden perään..MINKÄ VERIKOKEIDEN??!! Multa oli ihan täysin mennyt se, että edellisellä viikolla olisi pitänyt käydä kontrolliverikokeissa. Kannattaisi varmaan lukea jatkossa sairaalalta saapuvat kirjeet kokonaan...Kyllä muuten hävetti, nolotti ja harmitti oma laho pää. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin, että verikokeet olivat sellaisia jotka ehdittiin käydä vielä aamulla ennen sairaalaan menoa.
Käynnille en ollut valmistautunut oikein mitenkään. En tiedä johtuiko se siitä, ettei ollut oikein mitään kysyttävää, sillä tilanne on melko hyvä niin epilepsian kuin migreeninkin suhteen vai siitä, että minulla meni jotenkin ohi lomalla koko tuleva käynti. Käynnillä kuitenkin kerroimme kuulumiset ja poikaa testailtiin erilaisten testien avulla. Kuukausittaisiin migreeneihin muokattiin lääkitystä vielä hieman ja paras uutinen oli se, että toinen epilepsialääke puretaan nyt kokonaan pois. Tämä kyseinen lääke on aiheuttanut pojalle huonovointisuutta ja isommalla annoksella jatkuvaa oksentamista. Nyt sitten onkin tarkoitus, että vain yksi epilepsialääke jää käyttöön. JA sitten toinen uutinen oli se, että mikäli mitään takapakkia ei tule, seuraava käyntimme on VASTA vuoden päästä. Lääkäri tosin soittaa puolen vuoden päästä, mutta tuntuu uskomattomalta, ettei tarvitse useammin siellä käydä.
Kaikki siis näyttää Einarin voinnin suhteen paremmalta kuin pitkään aikaan. Ja suunnitelmaan kirjattiin myös se, että 2 vuoden päästä voidaan mahdollisesti päästä purkamaan epilepsialääkitys kokonaan..Tässä toivossa on hyvä elää..
Vaikka nämä helpotukset arkeemme tuntuu juhlalta, niin aiheuttaa se itselle myös paljon kysymyksiä. Mitä teen, kun arkemme ei enää pyöri niin paljon lääkärikäyntien ja muiden tutkimusten ympärillä. Onko minulla nyt mahdollisuuksia ja resursseja töihin lähtöön...vai tarvitseeko lapseni minua enemmän vielä kotona..
Käyntiä edellisenä päivänä sain soiton osastolta, jossa kyselivät verikokeiden perään..MINKÄ VERIKOKEIDEN??!! Multa oli ihan täysin mennyt se, että edellisellä viikolla olisi pitänyt käydä kontrolliverikokeissa. Kannattaisi varmaan lukea jatkossa sairaalalta saapuvat kirjeet kokonaan...Kyllä muuten hävetti, nolotti ja harmitti oma laho pää. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin, että verikokeet olivat sellaisia jotka ehdittiin käydä vielä aamulla ennen sairaalaan menoa.
Käynnille en ollut valmistautunut oikein mitenkään. En tiedä johtuiko se siitä, ettei ollut oikein mitään kysyttävää, sillä tilanne on melko hyvä niin epilepsian kuin migreeninkin suhteen vai siitä, että minulla meni jotenkin ohi lomalla koko tuleva käynti. Käynnillä kuitenkin kerroimme kuulumiset ja poikaa testailtiin erilaisten testien avulla. Kuukausittaisiin migreeneihin muokattiin lääkitystä vielä hieman ja paras uutinen oli se, että toinen epilepsialääke puretaan nyt kokonaan pois. Tämä kyseinen lääke on aiheuttanut pojalle huonovointisuutta ja isommalla annoksella jatkuvaa oksentamista. Nyt sitten onkin tarkoitus, että vain yksi epilepsialääke jää käyttöön. JA sitten toinen uutinen oli se, että mikäli mitään takapakkia ei tule, seuraava käyntimme on VASTA vuoden päästä. Lääkäri tosin soittaa puolen vuoden päästä, mutta tuntuu uskomattomalta, ettei tarvitse useammin siellä käydä.
Kaikki siis näyttää Einarin voinnin suhteen paremmalta kuin pitkään aikaan. Ja suunnitelmaan kirjattiin myös se, että 2 vuoden päästä voidaan mahdollisesti päästä purkamaan epilepsialääkitys kokonaan..Tässä toivossa on hyvä elää..
Vaikka nämä helpotukset arkeemme tuntuu juhlalta, niin aiheuttaa se itselle myös paljon kysymyksiä. Mitä teen, kun arkemme ei enää pyöri niin paljon lääkärikäyntien ja muiden tutkimusten ympärillä. Onko minulla nyt mahdollisuuksia ja resursseja töihin lähtöön...vai tarvitseeko lapseni minua enemmän vielä kotona..
Kommentit
Lähetä kommentti