Miksi kiittäminen ja kiitollisuus tuntuu niin vaikealta?
Kuten aikaisemmin jo jossakin kirjoituksessa mainitsin, sain ystävältäni tehtävä kirjan vuoden ajalle. Kirjan avulla on tarkoitus tutustua omaan itseeni ja tutustua sisimpääni. Kirja on jaettu kuukauden teemoihin ja vielä pienempiin viikkoteemoihin. Ensimmäistä viikkoa aloittaessani sain ajatuksen, että voisin jakaa tätä matkaa myös teille muille tämän blogin kautta. Tarkoitukseni ei ole kopioida tehtäviä tänne, vaan nostaa joka viikko teeman mukainen ajatus blogi tekstiin. Ja kuten otsikosta voi päätellä, ensimmäisen viikon teema on KIITOLLISUUS.
Tehtäviä tehdessä nostin pintaan asioita, joista olen kiitollinen. Kun pysähtyy miettimään, mistä olen kiitollinen on ne helppo löytää, mutta arjen keskellä ne on jotenkin vaikea muistaa. Väsyneenä tuntuu, että omassa elämässä ei ole mitään hyvää ja pieniä kiitollisuuden aiheita on jotenkin vaikea nähdä, vaikka niitä on ympärillä paljon. Kiitollisuuden tunteen tunteminen vaatii minulla pysähtymistä. Kiitollinen osaa olla kyllä silloin, kun kohtaa ihmisen, jonka elämää on kohdannut joku ikävä asia..on minulla asiat paremmin ja saan olla kiitolinen, ettei minulla- ajatuksella... Tehtäväni onkin pitää kiitollisuuspäiväkirjaa ja toivonkin, että oppisin näkemään päivittäin niitä pieniäkin asioita, joista olen kiitollinen.
Toinen asia on kiittäminen. Minut on opetettu lapsesta asti kiittämään ruuasta ja jos saan jotakin jne. Mutta silti kiitosten antaminen päivittäin omille lapsille, ystäville tai erityisesti omalle puolisolle on äärimmäisen hankalaa. On kyllä helppoa moittia ja neuvoa, miten asioita PITÄISI tehdä, mutta harvoin pysähdyn kiittämään siitä, mitä on jo TEHTY. Usein pitää siinäkin ihan pysähtyä miettimään kiittämistä, mutta miksi se ei voisi tulla automaattisesti? Arjessa on PALJON pieniäkin asioita, joista pitäisi ympärillä olevia ihmisiä muistaa kiittää. Tässä siis toinen tehtäväni/tavoite: Kiittää joka päivä vähintään kolme kertaa.
Tässä siis ekan viikon teema matkalla oman itseni tuntemiseen. Olisikin kiva kuulla teidän lukijoidenkin mietteitä esiin nousevista teemoista, kuten nyt kiitollisuudesta. Ja KIITOS teille kaikille, jotka jaksatte lukea minun ajatustenvirtaa.
Tehtäviä tehdessä nostin pintaan asioita, joista olen kiitollinen. Kun pysähtyy miettimään, mistä olen kiitollinen on ne helppo löytää, mutta arjen keskellä ne on jotenkin vaikea muistaa. Väsyneenä tuntuu, että omassa elämässä ei ole mitään hyvää ja pieniä kiitollisuuden aiheita on jotenkin vaikea nähdä, vaikka niitä on ympärillä paljon. Kiitollisuuden tunteen tunteminen vaatii minulla pysähtymistä. Kiitollinen osaa olla kyllä silloin, kun kohtaa ihmisen, jonka elämää on kohdannut joku ikävä asia..on minulla asiat paremmin ja saan olla kiitolinen, ettei minulla- ajatuksella... Tehtäväni onkin pitää kiitollisuuspäiväkirjaa ja toivonkin, että oppisin näkemään päivittäin niitä pieniäkin asioita, joista olen kiitollinen.
Toinen asia on kiittäminen. Minut on opetettu lapsesta asti kiittämään ruuasta ja jos saan jotakin jne. Mutta silti kiitosten antaminen päivittäin omille lapsille, ystäville tai erityisesti omalle puolisolle on äärimmäisen hankalaa. On kyllä helppoa moittia ja neuvoa, miten asioita PITÄISI tehdä, mutta harvoin pysähdyn kiittämään siitä, mitä on jo TEHTY. Usein pitää siinäkin ihan pysähtyä miettimään kiittämistä, mutta miksi se ei voisi tulla automaattisesti? Arjessa on PALJON pieniäkin asioita, joista pitäisi ympärillä olevia ihmisiä muistaa kiittää. Tässä siis toinen tehtäväni/tavoite: Kiittää joka päivä vähintään kolme kertaa.
Tässä siis ekan viikon teema matkalla oman itseni tuntemiseen. Olisikin kiva kuulla teidän lukijoidenkin mietteitä esiin nousevista teemoista, kuten nyt kiitollisuudesta. Ja KIITOS teille kaikille, jotka jaksatte lukea minun ajatustenvirtaa.
Kommentit
Lähetä kommentti