Kun minä itseni unohdin
Aina uuden vuoden aloitettua ihmiset tekevät lupauksia uudesta paremmasta ja terveellisemmästä elämästä. Näin myös minä olen tehnyt niin kauan kuin muistan. Nämä lupaukset vain häipyvät unholaan yhtä nopeasti kuin ne on tehtykin.
Itse havahduin 1,5 vuotta sitten siihen, että olin unohtanut itseni kokonaan. En enää tiennyt kuka olen ja en välittänyt, miten elän tain voin, henkisesti ja fyysisesti. Olin elänyt lähes 10-vuotta vain lapsilleni ja heitä varten sekä samalla unohtanut itseni kokonaan. Silloin tilanne oli jo aika hurja: Väsymys ja uupumus oli iskenyt täysillä vasten kasvoja, fyysinen kunto oli melko huono, ruokailut täysin hunningolla ja painoa oli kertynyt valtavasti 10 vuoden aikana. Vasta ystäväni huoli hullusta 500kcal pussikeittodietistäni aloitti minun elämäntapamuutoksen.
Olen laihduttanut ja jojotellut elämässäni kymmeniä kertoja onnistumatta. Mutta 1.5 vuotta sitten aloitin jotakin ihan muuta. Avuksi sain ihanan ammattilaisen, jonka kanssa olemme pienin askelin muuttaneet elämääni kokonaisvaltaisesti uuteen suuntaan. Täytyy sanoa, että aina ei ole helppoa muistaa itseään ja tänäkin aikana olen hetkittäin valtavan henkisen kuorman alla alkanut unohtaa elää itse, unohtanut olla minä ja elänyt vain muita varten.
Lasten syntymän jälkeen minusta tuli äiti, mutta samalla unohdin olla minä. Pikkulapsi aikana unohdin nukkua, syödä ja huolehtia itsestäni, mutta lapsista huolehdin hyvin. Unohdin omat harrastukset, oman vapaa-ajan sekä omat ystäväni. Elin vain lapsia ja perhettä varten. Ostin lapsilleni hienoja vaatteita ja huolehdin heidän hyvinvoinnistaan, mutta unohdin sen miltä itse näytän tai miltä minusta tuntuu..Kunnes heräsin siihen, etten enää ollut minä vaan äiti ja puoliso. Aloin ymmärtää, että, jos en ala huolehtia itsestäni, en kohta jaksa olla enää äiti.
Nyt olen siis opetellut muistamaan, kuka minä olen, mistä pidän ja mitä haluan. Elämäntapamuutosta olen siis tehnyt liikunnan ja ravinnon lisäksi myös henkisesti. Opetellut ottamaan aikaa itselleni, lähtemään ulos ystävien kanssa sekä tekemään asioita, joista itse pidän. Nyt uutena olen päässyt ihanan ihmisen auttamana tutustumaan myös itseeni tutkiskeluun ja opettelemaan uudestaan tuntemaan itseni.
PS. Sain rakkaalta ystävältä joululahjaksi tehtävä kirjan "hyvän mielen vuosi", jonka avulla aloitan itseni opiskelun uudelleen. Ehkä jo vuoden päästä tääs olen muutakin kuin äiti ( Ei sillä että äitinä oleminen olisi mitenkään merkityksetöntä!!)
Itse havahduin 1,5 vuotta sitten siihen, että olin unohtanut itseni kokonaan. En enää tiennyt kuka olen ja en välittänyt, miten elän tain voin, henkisesti ja fyysisesti. Olin elänyt lähes 10-vuotta vain lapsilleni ja heitä varten sekä samalla unohtanut itseni kokonaan. Silloin tilanne oli jo aika hurja: Väsymys ja uupumus oli iskenyt täysillä vasten kasvoja, fyysinen kunto oli melko huono, ruokailut täysin hunningolla ja painoa oli kertynyt valtavasti 10 vuoden aikana. Vasta ystäväni huoli hullusta 500kcal pussikeittodietistäni aloitti minun elämäntapamuutoksen.
Olen laihduttanut ja jojotellut elämässäni kymmeniä kertoja onnistumatta. Mutta 1.5 vuotta sitten aloitin jotakin ihan muuta. Avuksi sain ihanan ammattilaisen, jonka kanssa olemme pienin askelin muuttaneet elämääni kokonaisvaltaisesti uuteen suuntaan. Täytyy sanoa, että aina ei ole helppoa muistaa itseään ja tänäkin aikana olen hetkittäin valtavan henkisen kuorman alla alkanut unohtaa elää itse, unohtanut olla minä ja elänyt vain muita varten.
Lasten syntymän jälkeen minusta tuli äiti, mutta samalla unohdin olla minä. Pikkulapsi aikana unohdin nukkua, syödä ja huolehtia itsestäni, mutta lapsista huolehdin hyvin. Unohdin omat harrastukset, oman vapaa-ajan sekä omat ystäväni. Elin vain lapsia ja perhettä varten. Ostin lapsilleni hienoja vaatteita ja huolehdin heidän hyvinvoinnistaan, mutta unohdin sen miltä itse näytän tai miltä minusta tuntuu..Kunnes heräsin siihen, etten enää ollut minä vaan äiti ja puoliso. Aloin ymmärtää, että, jos en ala huolehtia itsestäni, en kohta jaksa olla enää äiti.
Nyt olen siis opetellut muistamaan, kuka minä olen, mistä pidän ja mitä haluan. Elämäntapamuutosta olen siis tehnyt liikunnan ja ravinnon lisäksi myös henkisesti. Opetellut ottamaan aikaa itselleni, lähtemään ulos ystävien kanssa sekä tekemään asioita, joista itse pidän. Nyt uutena olen päässyt ihanan ihmisen auttamana tutustumaan myös itseeni tutkiskeluun ja opettelemaan uudestaan tuntemaan itseni.
PS. Sain rakkaalta ystävältä joululahjaksi tehtävä kirjan "hyvän mielen vuosi", jonka avulla aloitan itseni opiskelun uudelleen. Ehkä jo vuoden päästä tääs olen muutakin kuin äiti ( Ei sillä että äitinä oleminen olisi mitenkään merkityksetöntä!!)
Kommentit
Lähetä kommentti