Kirje rakkaalle esikoiselleni
Tasan 11-vuotta sitten sinä teit minusta äidin. Kun synnyit klo 3 oli itsenäsyyspäivän juhlat vielä käynnissä jossain, mutta meille oli vain se hetki. Sinulle tuttuun tapaan, halusit järjestää vanhemmillesi sydämen tykytystä jo heti synnyttyäsi. Synnytyksen lopussa huomattiin sykkeen laskua ja synnytystä alettiin nopeuttaa. Kun synnyit oli täysi hiljaisuus, jota säikähdin kovasti. Juuri kun olin kysynyt, miksi et itke, aloit itkeä hentoa pientä itkua. Tarvitsit alkuun vähän lisähappea, mutta pian saimme sinut jo viereemme. Muistan sen, että osastolla nuut vauvat itkivät kovaa huutaen, mutta sinä vain ihan pienesti. Sen jälkeen ääntä sinuunkin on löytynyt paljon.
Kun synnyit olin vasta 21-vuotias. Toisaalta vielä aivan osaamaton ja kokematon elämän suhteen. Minä olen kasvattanut sinua, mutta sitäkin enemmän sinä olet kasvattanut ja muuttanut minua. Srn lisäksi, että sinä tein minusta äidin, teit sinä minusta muutamaa vuotta myöhemmin myös erityislapsennäidin, leijonaemon joka taistelee puolestasi vaikka tuulimyllyjä vastaan. En voi tietäsi silottaa enkä raivata esteitä tieltä, mutta voin auttaa sinut niistä yli.
Olemme sinun kanssa luonteeltasi hyvin samanlaisia, temperamentisiä tulisieluja, jotka kiihtyvvät nopeasti nollasta sataan. Tästä syystä meillä on paljon yhteenottoja, varsinkin aamuisin. Emme kumpikaan ole aamuihmisiä, joka näkyy arjessa. Olemme kuitenkin myös nopeasti leppyviä, sinäkin minua nopeampi ja saamme kiihtymisen jälkeen asiat aina puhuttua halki. Ja jos en minä sinua näin päljon rakastaisi, en myöskään niin kovasti aina hermostuisi.
Olet luonteeltasi eloisa ja iloinen. Olet huumorintajuinen, joka piirteenä on alkanut nousta esiin näin kouluiässä. Olet myös erittäin viisas ja ajattelevainen, vaikkakin aika usein vasta jälkeenpäin. Sinun kanssa voi keskustella kaikista asioista ja sinulla on asioihin omia mielipiteitä. Sinusta on kasvanut itsenäinen ajattelija, vahva persoona, joka uskaltaa olla oma itsensä. Olen sinuta erittäin ylpeä, sinussa on paljon sellaista voimaa ja rohkeutta, jota minussa ei ole. Olet joutunut kulkemaan lyhyen tiesi melko kivikkoisessa maastossa, mutta se on tuonut sinulle vain lisää voimaa eikä lannistanut sinua.
Asia joka saa sinut loistamaan on jääkiekko. Jo heti kävelemään opittua kuljit jääkiekkomaila kädessä kotona. Sinulla oli kova halu päästä luistelemaan. Muistan kun veimme sinut 3-vuoden vanhana luistelemaan ekan kerran. Kerroit kotona, miten aiot luistella kovaa ja tehdä maaleja. Se ei tainnut kuitenkaan mennä suunnitelmien mukaan, sillä kotiin palatessa luistimet lensivät seinään ja ilmoitit ettet luistele enää ikinä. Etkä luistellutkaan enää pariin kuukauteen. Mutta kun seuraavan kerran halusit luistimille, osasit kuin ihmeen kaupalla luistella, pysyit pystyssä ja nousta ylös. Ehkä luistelutaito karttui samalla, kun kypsyttelit asiaa päässäsi.
Sinussa on kuitenkin vielä jäljellä ripaus lapsenuskoa ja unelmointia, sitä että saa vielä olla lapsi eikä murehtia huomisesta. Pidä siitä kiinni, sillä toivoa, unelmia ja uskoa pitää olla aina! Hyvää syntymäpäivää, rakas lapseni!
Kun synnyit olin vasta 21-vuotias. Toisaalta vielä aivan osaamaton ja kokematon elämän suhteen. Minä olen kasvattanut sinua, mutta sitäkin enemmän sinä olet kasvattanut ja muuttanut minua. Srn lisäksi, että sinä tein minusta äidin, teit sinä minusta muutamaa vuotta myöhemmin myös erityislapsennäidin, leijonaemon joka taistelee puolestasi vaikka tuulimyllyjä vastaan. En voi tietäsi silottaa enkä raivata esteitä tieltä, mutta voin auttaa sinut niistä yli.
Olemme sinun kanssa luonteeltasi hyvin samanlaisia, temperamentisiä tulisieluja, jotka kiihtyvvät nopeasti nollasta sataan. Tästä syystä meillä on paljon yhteenottoja, varsinkin aamuisin. Emme kumpikaan ole aamuihmisiä, joka näkyy arjessa. Olemme kuitenkin myös nopeasti leppyviä, sinäkin minua nopeampi ja saamme kiihtymisen jälkeen asiat aina puhuttua halki. Ja jos en minä sinua näin päljon rakastaisi, en myöskään niin kovasti aina hermostuisi.
Olet luonteeltasi eloisa ja iloinen. Olet huumorintajuinen, joka piirteenä on alkanut nousta esiin näin kouluiässä. Olet myös erittäin viisas ja ajattelevainen, vaikkakin aika usein vasta jälkeenpäin. Sinun kanssa voi keskustella kaikista asioista ja sinulla on asioihin omia mielipiteitä. Sinusta on kasvanut itsenäinen ajattelija, vahva persoona, joka uskaltaa olla oma itsensä. Olen sinuta erittäin ylpeä, sinussa on paljon sellaista voimaa ja rohkeutta, jota minussa ei ole. Olet joutunut kulkemaan lyhyen tiesi melko kivikkoisessa maastossa, mutta se on tuonut sinulle vain lisää voimaa eikä lannistanut sinua.
Asia joka saa sinut loistamaan on jääkiekko. Jo heti kävelemään opittua kuljit jääkiekkomaila kädessä kotona. Sinulla oli kova halu päästä luistelemaan. Muistan kun veimme sinut 3-vuoden vanhana luistelemaan ekan kerran. Kerroit kotona, miten aiot luistella kovaa ja tehdä maaleja. Se ei tainnut kuitenkaan mennä suunnitelmien mukaan, sillä kotiin palatessa luistimet lensivät seinään ja ilmoitit ettet luistele enää ikinä. Etkä luistellutkaan enää pariin kuukauteen. Mutta kun seuraavan kerran halusit luistimille, osasit kuin ihmeen kaupalla luistella, pysyit pystyssä ja nousta ylös. Ehkä luistelutaito karttui samalla, kun kypsyttelit asiaa päässäsi.
Sinussa on kuitenkin vielä jäljellä ripaus lapsenuskoa ja unelmointia, sitä että saa vielä olla lapsi eikä murehtia huomisesta. Pidä siitä kiinni, sillä toivoa, unelmia ja uskoa pitää olla aina! Hyvää syntymäpäivää, rakas lapseni!
Kommentit
Lähetä kommentti