Toivoa riittää vielä, niin kauan kuin jaksaa toivoa
Tänään kävin apteekissa hakemassa uuden toivon, toivon siihen että Einarin päänsäryt alkaa helpotttamaan...
Eilen soitti lääkäri ja kuten ehdin jo monille etukäteen hehkuttaa, niin magneettikuvissa ei ollut näkyvissä mitään poikkeavaa (Tämä oli minulle itselleni se tärkein tieto!!) ja silmälääkärikäynnillä selvisi, ettei päänsäryt johdu myöskään laseista tai näköpuolelta. Eilen sitten Einarille lisättiin jo ennestään melko kattavaan dignoosilistaan mirgreeni. Ja tänään viimein pääsemme aloittamaan estolääke kokeilun. Kaikki toivo siis siihen, sillä Einarin vointi on taas ollut aika huono ja jopa oksentamista on esiintynyt parina päivänä. Sovimme myös opettajan ja terkkarin kanssa moniammatillisesta palaverista (Hitto mikä sana) loman jälkeen, jossa koitamme yhdssä miettiä syitä migreenin ilmenemiseen juuri koulupäivänä sekä miten sitä voisi ehkäistä.
Toivo onkin se ainut mitä minulla on ja mihin minun on pakko luottaa, että jaksan kantaa näitä arjen haasteita eteenpäin. Kun Einari sairastu epilepsiaan, ensimmäinen toivo oli minulla, että saadaan kohtaukset pian kuriin lääkkeillä. Tässä toivo oli tosin pitkään koetuksella, sillä lääkettä ei olla vieläkään saatu kohdilleen. Myös toivo siitä, että Einari jossakin vaiheessa pääsee eroon lääkityksestä kokonaan on yhä ilmassa. Se on se toivo, joka kantaa yli nämä vaikeimmatkin ajat. Minulla on tapana haasteiden kohdatessa etsiä toivoa jostakin tulevaisuudesta ja sen ajatteleminen antaa voimaa, vaikka ehkä sitä asiaa ei koskaan tapahtuisikaan...
Toinen asia on se, että vaikeuksien keskellä minun on suunnattava katse eteenpäin, tulevaisuuteen. Tämäkin omalla tavalla on toivoa tulevasta. Nytkin huomasin niiden päivien aikana, kun kaikki hurjimmat ajatukset aivokasvaimesta valtasivat pääni, suunnittelevani kaikkea tulevaa. Minun oli pakko suunnitella reissuja, varata keikkalippuja ja kaikkea sitä, joka antaa toivoa paremmasta. Onneksi tällä kertaa toivo auttoi ja saimme hyviä uutisia..ja minä pääsen keikoille..
Nyt toivo siis uuteen lääkkeeseen ja siihen, että enää 3 päivää koulua ennen syyslomaa!! Pitäneekin kirjoitella oma postaus liittyen lomaan ja lasten syksyn koulukuulumisiin!
Eilen soitti lääkäri ja kuten ehdin jo monille etukäteen hehkuttaa, niin magneettikuvissa ei ollut näkyvissä mitään poikkeavaa (Tämä oli minulle itselleni se tärkein tieto!!) ja silmälääkärikäynnillä selvisi, ettei päänsäryt johdu myöskään laseista tai näköpuolelta. Eilen sitten Einarille lisättiin jo ennestään melko kattavaan dignoosilistaan mirgreeni. Ja tänään viimein pääsemme aloittamaan estolääke kokeilun. Kaikki toivo siis siihen, sillä Einarin vointi on taas ollut aika huono ja jopa oksentamista on esiintynyt parina päivänä. Sovimme myös opettajan ja terkkarin kanssa moniammatillisesta palaverista (Hitto mikä sana) loman jälkeen, jossa koitamme yhdssä miettiä syitä migreenin ilmenemiseen juuri koulupäivänä sekä miten sitä voisi ehkäistä.
Toivo onkin se ainut mitä minulla on ja mihin minun on pakko luottaa, että jaksan kantaa näitä arjen haasteita eteenpäin. Kun Einari sairastu epilepsiaan, ensimmäinen toivo oli minulla, että saadaan kohtaukset pian kuriin lääkkeillä. Tässä toivo oli tosin pitkään koetuksella, sillä lääkettä ei olla vieläkään saatu kohdilleen. Myös toivo siitä, että Einari jossakin vaiheessa pääsee eroon lääkityksestä kokonaan on yhä ilmassa. Se on se toivo, joka kantaa yli nämä vaikeimmatkin ajat. Minulla on tapana haasteiden kohdatessa etsiä toivoa jostakin tulevaisuudesta ja sen ajatteleminen antaa voimaa, vaikka ehkä sitä asiaa ei koskaan tapahtuisikaan...
Toinen asia on se, että vaikeuksien keskellä minun on suunnattava katse eteenpäin, tulevaisuuteen. Tämäkin omalla tavalla on toivoa tulevasta. Nytkin huomasin niiden päivien aikana, kun kaikki hurjimmat ajatukset aivokasvaimesta valtasivat pääni, suunnittelevani kaikkea tulevaa. Minun oli pakko suunnitella reissuja, varata keikkalippuja ja kaikkea sitä, joka antaa toivoa paremmasta. Onneksi tällä kertaa toivo auttoi ja saimme hyviä uutisia..ja minä pääsen keikoille..
Nyt toivo siis uuteen lääkkeeseen ja siihen, että enää 3 päivää koulua ennen syyslomaa!! Pitäneekin kirjoitella oma postaus liittyen lomaan ja lasten syksyn koulukuulumisiin!
Kommentit
Lähetä kommentti