Elämää epilepsialääkityksen kanssa

Olemme eläneet nyt puoli vuotta Einarin sairauden kanssa ja puoli vuotta sitten aloitimme siihen lääkityksen. Välillä tuntuu, että koko tämän ajan lääke on tavallaan hallinnut paljon meidän elämää.

Alkuun nostimme lääkettä asteittain monen kuukauden ajan, sillä lääke ei tuonut odotettua apua kohtauksiin. Jatkuvasti piti muistaa, missä mennään ja milloin lääkettä pitäisi nostaa ja minkä verran. Myös lääkityksen säännöllisyydestä johtuen olemme koittaneet olla hyvin tarkkoja sen ottamisen suhteen.Alkuun lääkäri ohjeistikin olemaan erittäin tarkka, että lääke annetaan aina samaan aikaan. Tämäkin rajoitti paljon meidän elämää ja kyläilyjä, varsinkin jos lääke ei ollut mukana. Toki me edelleen otamme lääkkeen tunnin tarkkuudella ja se vaatii säännöllistä päivärytmiä, sillä Einari ottaa lääkkeen aamu- ja iltapalan yhteydessä.

Kun saimme lääkkeen sille tasolle, että kohtaukset saatiin kuriin, elämää hallitsi lapsen pahoinvointi. Itse uskon pahoinvoinnin, huonon ruokahalun sekä päänsärkyjen liittyvän jotenkin lääkkeeseen. Joten seuraavaksi pitääkin saada nämä asiat kuriin.

Nyt sitten aloitimme toisen lääkkeen laskemisen. Aluksi laskimme yhden lääkkeen aamusta, sitten yhden illasta ja sitten toisen aamusta jne..Nyt olemme laskussa puolessa välissä ja vauhtia lääkkeen laskemiseen hidastettiin. Tämä taas aiheuttaa sitä, että kalenteri täyttyy merkinnöistä, millon montakin lääkettä tulee ottaa. Aikamoista muistitestiä kaiken tämän muun härdellin keskellä. Vielä lääkkeen laskemisesta ei suurempia hyötyjä ole ollut näkyvissä, sillä päänsäryt ovat lisääntyneet laskun myötä. Tosin jos mietin kahta viimeistä viikkoa, on lapsen ruokahalu jo hieman parempaan päin.

Toisaalta lääkkeen laskeminen aiheuttaa minulle myös henkistä taakkaa, sillä kohtaukset voivat palata lääkkeen laskemisen myötä. Kun jo hetkeksi jotenkin aloin luottaa, että kohtaukset ovat poissa. On taas laskun myötä joka päivä itsellä pelko, milloin kohtaukset uusivat. Tämänkin pelon kanssa on vaan opittava elämään ja opeteltava olemaan antamatta pelolle suurta valtaa.

Tässäpä vähän meidän Einarin lääkitysasioista, Eemelin lääkitykset ovatkin sitten kokonaan oma tarinansa, josta voin kirjoitella toisella kertaa oman postauksensa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä jota en koskaan uskaltanut toivoa eläväni..

Lapsiluku, milloin se on täynnä?

Millainen äiti halusin olla ja Millainen minusta tuli..