Tartutinko minä pelkoni sinuun lapseni?

Einarin koulua on käyty kohta kaksi viikkoa ja Einari ei ole halunnut aamuisin jäädä yksin odottamaan koulun kellojen soimista, vaan minä olen odottanut pihalla hänen kanssaan. Tänä aamuna päätimme, että äiti lähtee jo kymmenen minuuttia ennen ja hän itse jää pihalle odottamaan. Syy miksi hän ei halua olla siellä yksin on ollut epäselvä, mutta tänä aamuna se tuli esiin..

"Äiti, pitääkö minun kertoa niille valvojille, että minulla on kohtauksia? Mitä jos saan kohtauksen aamulla, kun jään yksin koulun pihalle?" Kylläpä nämä kysymykset tekivät kipeää. Koitin kuitenkin lapselleni rauhallisesti selittää, että valvojat ovat kyllä tietoisia asiasta ja aikuisten tehtävä on huolehtia hänestä, ei hänen. Koitin myös selittää, että kohtauksia ei ole enää ollut ja hyvät lääkkeet pitävät ne poissa..Tavallaan minä jopa lupasin, ettei kohtauksia tule eikä hänen tarvitse huolehtia mistään.

Pojan lähdettyä reippaasti koulun pihalle, tuli itku minulle. Miten voin luvata lapselleni etti kohtauksia tule tai että vieraat aikuiset osaavat tarvittaessa auttaa? Miten voin luvata pienelle lapselleni, ettei hänen tarvitse huolehtia mistään? Olenko minä tahtomattani siirtänyt omat pelkoni häneen? Kuinka kauan hän joutuu elämään epävarmuudessa ja pelkäämään kohtauksia?

Osalti itku johtui omasta epävarmuudesta, enhän itsekään osaa vastata moniin päässäni pyöriviin kysymyksiin. Osalti se johtui huolesta ja osalti napanuoran katkeamisesta. Minun poikani on jo niin iso, että hän menee itse kouluun. Tulevaisuus on aina iso kysymysmerkki, jonka kanssa meidän on opittava elämään, pelkäämättä liikaa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä jota en koskaan uskaltanut toivoa eläväni..

Lapsiluku, milloin se on täynnä?

Millainen äiti halusin olla ja Millainen minusta tuli..