Se pelätty puhelu, johon et halua vastata..

Tiedättekö tunteen, kun puhelimen soidessa näytössä lukee "xxx opettaja". Voin kertoa, että kun esikoisen opettajan puhelu tulee, joka kerta nousee pala kurkkuun ja välillä jopa tekisi mieli jättää vastaamatta..Mitähän TAAS?!

No tänään se THE puhelu tuli ja koulua on käyty alle kaksi viikkoa. Puhelu siitä, kuinka lapseni ei ole ollut moneen päivään kunnolla "koulukuntoinen" ja kuinka hänen on ollut erittäin vaikea keskittyä. Voisitteko jutella lapsenne kanssa, kyllä minä voin, mutta auttaako se? Muuttaako lapseni käytöstään minun puhumisen takia? Pystyykö hän siihen? Välillä tekisi vain mieli huutaa, että luuletteko etten minä puhu ja luuletteko ettei me yritetä sen lapsen kanssa, mutta ei..

Toinen asia minkä puhelu nosti esiin on pelko siitä, ettei entinen lääkitys pitkän lääketauon jälkeen enää autakaan. Näin on käynyt ennenkin, että kesän lääketauon jälkeen lääkitys ei enää autakaan keskittymään vaan olemme joutuneet vaihtamaan lääkkeen kokonaan uuteen. Nyt jäämme seuraamaan, miten käy. Auttaako keskustelu pojan kanssa vai tarvitaanko taas lääkärikäyntiä ja alkaa uudelleen miettiä, mitäs sitten tehtäisikään..

Ja tarkoitukseni ei ole mollata opettajia, sillä ARVOSTAN heidän jokaisen työpanosta suuresti. Tämä oli vain hetken purkaus siitä, miltä se THE puhelu tuntui..

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä jota en koskaan uskaltanut toivoa eläväni..

Kuva
Jos edellinen postaus kertoi siitä, miten ADHD-lääkityksen vaikutukset näkyvät meillä kotona, niin tämä postaus voisi kertoa siitä, miten lääkkeettömyys taas näkyy.. Kuukausi sitten nimittäin uskalsimme tehdä sen päätöksen, josta olemme mieheni kanssa jo pitkään puhuneet, jätimme esikoisemme lääkityksen toistaiseksi tauolle. Miten ja miksi tämä sitten tapahtui? Syyslomalla olimme suunnitellulla lääketauolla ja sen viikon aikana meillä asuikin ihan toisenlainen poika, kuin mihin olimme tottuneet. Toisaalta se sama iloinen ja vitsikäs, pilkesilmäkulmassa oleva vintiö, joka lapsemme on ollut aina ilman lääkitystä. Mutta toisaalta myös poika, joka ei saanut raivareita ja käyttäytyi yllättävän rauhallisesti. Pitkästä aikaa pystyimme käymään hänen kanssaan keskusteluja ja puhumaan ilman huutoa/kiroilua. Päätimme kokeilla lääkkeettömyyttä myös koulussa ja aikaisemmin suuret keskittymisen pulmat eivät nousseetkaan pääosaan sielläkään. Otin tämän sitten puheeksi lääkärin kanssa, jonk
Lue lisää

Lapsiluku, milloin se on täynnä?

Jokin aika sitten silmiini osui blogiteksti, joka käsittelu lapsilukua ja sitä, milloin se on täynnä. Olen itsekin jonkin aikaa samaa aihetta pohtinut, joten päätimpä ottaa kopin ja purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Kysymys kuuluukin, Milloin tietää että lapsiluku on oman perheen osalta täynnä? Meillä on perheessä neljä lasta. Emme ole koskaan puhuneet tai suunnitelleet mieheni kanssa sitä, kuinka monta lasta meillä olisi haaveissa. Tiesimme vain heti, että haluamme lapsia. Kolmen lapsen jälkeen tuntui siltä, että nyt meidän perhe on täydellinen ja möin sekä lahjoitin kaiken vauvatavaran pois. Silloin perheemme tuntui olevan riittävän täydellinen. Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin iski se kuuluisa tauti, vauvakuume. Koitin olla elämättä tunteella ja järkeillä asiaa siten, että perheessämme oli haastetta jo riittävästi sekä työmaata kahdelle aikuiselle paljon. Aloitin opiskelun ja koitin etsiä elämässä uusia haasteita perheen ulkopuolelta, mutta kaipaus vauvaa ja vauva-aikaa oli p
Lue lisää

Millainen äiti halusin olla ja Millainen minusta tuli..

Kuva
Äitienpäivän lähestyessä halusin pohtia sitä asiaa, millainen äiti olen ja millainen olisin halunnut olla. Meillä jokaisella on varmaan mielikuvia siitä miten missäkin tilanteessa toimimme. Nuorina päätämme, että emme halua toimia kuten omat vanhempamme ja haluamme toimia tietyllä tavalla. Melko usein tämä haave/mielikuva ei kuitenkaan kohtaa saapuvan todellisuuden kanssa.  Näin myös minulla. Haaveilin jo melko nuorena äitiydestä ja tiesin aina, että jonakin päivänä minulla on omia lapsia. En kuitenkaan kokenut mitään valtavaa vauvakuumetta, mutta elämässäni tuli tilanne, jolloin perheen perustaminen tuntui luonnolliselta ja helpolta. Ennen esikoisen syntymää haaveilin äitiydestä ja sen ihanuudesta. Siitä kuinka kävisimme lasten kanssa joka paikassa, ulkoilisimme, retkeilisimme ja viettäisimme leppoisaa perheaikaa. Haaveilin olevani rento äiti, joka leikkii ja touhuaa paljon lastensa kanssa ja joka jaksaa hoitaa kodin loistavasti. Ja jolla on pitkä pinna ja joka ei koskaan tarvits
Lue lisää